Kaksplus.fi

MENU

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kiitollinen terveestä mielestä ja onnellisesta lapsuudesta.

Me olimme lauantaina juhlimassa isäni 50 vuotis pirskeitä. Alkoholin käyttöni on aika vähäistä nykyään, mutta kyllähän sitä joskus tulee hieman juotua. Niinkuin nyt. Ei pelkoa, lapset olivat turvallisesti mammalassa yökylässä. No mutta takaisin aiheeseen; alkoholi aiheuttaa minulle aina silloin tällöin pienimuotoista ahdistusta. Viime kerta näyttää olleen viime syksynä. Silloinkin olen purannut ahdistustani kirjoittamalla mutta jättänyt syystä taikka toisesta tekstin ikuisesti blogitekstien luonnoksiin. AlkoholiAhdistus tulee yleensä päivän tai parin päivän päästä juhlaillasta ja tänään aamulla ahdisti. Voi että miten ahdistikaan. Ja mikä? En edes tiedä. Rintaa puristi ja olo oli todella alakuloinen. Väsymyksellä toki on osansa kun koko viikonloppu meni jossakin muualla kuin kotona mutta kuitenkin. Aamulla kun ajelin sinisellä peltipurkillani kohti töitä ahdistustani samalla potien, tajusin miten onnekas olenkaan. Onnekas koska omistan terveen mielen.

Olen aina ollut todella onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Lukuunottamatta Elviran vauva-ajan pientä babybluesia elämä on aina hymyillyt. Vastoinkäymisistä huolimatta. Aina kun alkoholiahdistus iskee, mietin miten kamalaa olisi kokea se tunne joka päivä. Joka aamu herätä eikä mikään oikein kiinnosta ja rintaa puristaa. Ilman että tiedät mikä siellä puristaa. Minä sentään voin aina lohduttautua sillä että ahdistus menee ohi. Jopa tunneissa, mutta viimeistääm huomenna. Miten surullista ja lamaannuttavaa olisi tuntea näin joka päivä. Mielentila on asia johon me voimme ja emme voi vaikuttaa. Ihmisen mieli on hauras, kummallinen ja monimutkainen asia. Se on myös asia, jota niin vaan ei korjata.

Olen onnekas että olen saanut hyvät lähtökohdat elämälleni. Tasapainoinen, turvallinen ja onnellinen lapsuus. Koskaan ei tiedä mikä tulee vaikuttamaan ihmisen tulevaisuuteen ja tuntuu todella pelottavalta ajatukselta että vastaan tällä hetkellä kahden pienen tytön elämänpohjan rakentumisesta. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta aika suureen osaan voi. Olen saanut parhaat eväät hyvään elämään vanhemmiltani, toivon että pystyn tarjoamaan saman myös lapsilleni.

Iltapäivällä ahdistus oli jo tipotiessään. Väsymys painaa edelleen kovasti joten taidan painua tästä pehkuihin. Vaikka tälläinen ahdistuminen ei ole mikään kiva tunne, se on aina hyvä herätys ja muistutus siitä miten hyvin asiani oikeasti ovat. Olen onnekas, niin kovin onnekas.

Onnekas terveestä mielestä mutta myös siitä että tiedän omistavani upeat tukijoukot. Isin, äitin, siskon, miehen, miehen suvun ja läjän upeita ystäviä jotka kyllä ottaisivat kiinni jos tipahtaisin.
Ja jottei ihan herkistelymasisteluksi menisi niin täytyy loppuun vielä todeta että oli kyllä mahtavat juhlat. Ihan tässä jo rupesi kutkuttamaan ajatus pyöreiden täyttämisestä ja juhlien järjestämisestä. Siskoni kanssa jopa laulaa lurautettiin yksi laulu isäni ja hänen ystäviensä tekemältä lasten levyltä. Viime esiintymisestä olikin aikaa jo 15 vuotta joten laulun videomateriaali jääköön arkistojen kätköön..;)



Niin ja lopuksi vielä: tiedän että siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä jotka taistelevat mielen asioiden kanssa päivittäin. En osaa sanoa niitä oikeita asioita joten: <3 teille <3

10 kommenttia :

  1. Tervettä mieltä harvoin osaa arvostaa, pointsit sinulle siitä! Olen elänyt tasapainottoman lapsuuden ja yläasteella sitten masennuin. Parannuin ja nyt sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla. Tiedän alttiuteni masentua erityisherkkänä ja toisaalta osaan nyt hakeutua nopeammin hoitoon jos päivät alkavat ahdistaa toinen toisensa perään. Ilo ja onni ovat katoavia, niistä pitää nauttia!
    http://tatakoonainutkertainen-a.blogspot.fi/2015/03/suru-joskus-kiinni-saa-ja-vie-mukanaan.html?m=0
    Tuossa tarinani vaikeiden vuosien läpi yläasteelaisena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuanis ja koskettava kirjoitus, kiitos kun jaoit sen <3 tsemppiä sulle tuleviin päiviin ihan hirveästi ja olet upea ja vahva ihminen <3

      Poista
  2. Ihanaa, että osaat arvostaa nyt tuota asiaa. Jotkut tosiaan joutuvat elämään koko elämänsä ahdistavien ajatuksien ja pelon vallassa. :/

    VastaaPoista
  3. Erittäin hieno ja hyvä postaus.
    Sellainen postaus jonka halusin vielä lukea uudestaan toisen kerran läpi, erilaisella ajatuksella.

    Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  4. Kirjoittelin juuri itse lasten mielenterveysongelmista ja tasapainottomasta lapsuudesta postauksessa "jokainen ei ole paras äiti lapselleen". Käyhän lukemassa jos kiinnostaa. Näitä asioita miettiessä ei voi kyllä kun vain tuntea kiitollisuutta omasta elämästä ja terveydestä.
    maailmameilleavoinna.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kun osaat olla kiitollinen terveestä mielestä! Itse tällä hetkellä koitan koota itseäni taas ehjäksi ja tuntuu että alusta asti elämän palikoita kokoon. Näennäisesti elämä on ihan fine ja suht hyvin oon jaksanutkin, monen asian summana vaan tajusin että mieli ei kuitenkaan ole tasapainossa ja joku möykky on ollut sisälläni kenties aina. Varsinaisesti ei mitään masennusta ole ollut mutta ei nyt kovin innosta piukeena tähän elämään, joten nyt olen vain onnellinen siitä että uskaltauduin lähteä purkamaan vyyhtiä ja muuttamaan elämän suuntaa niin että lapset saavat kenties hiukkasen paremmat eväät elämään kun minä itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hienoa ja todella rohkeaa että olet lähtenyt purkamaan sitä möykkyöä pois <3 Ja ihana miten ajattelet lapsiesi tulevaisuutta, olet varmasti hyvä vanhempi <3 mun mielestä siihen että jokin painaa tai tarvitsee "Purkausapua" toiselta ihmiseltä ei tarvita aina sitä diagnoosia tai masennusta. Upeeta että olet "ajoissa" liikenteessä ennenkuin masennukseen asti painutaan <3 tsemppiä sinulle ja toivottavasti saat möykyt purettua <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3