Kaksplus.fi

MENU

torstai 5. toukokuuta 2016

Kuinka paljon menetät koska nenäsi osoittaa näyttöä päin?


Me vietettiin koko viime viikonloppu ulkona. Oikeastaan ollaan vietetty kaikki nämä ihanat ja aurinkoiset päivät takapihalla. Tai ne tunnit, jotka työpäivän jälkeen jäljelle jää. Lauantaina laitoimme pihaa uuteen uskoon taloyhtiön talkoiden voimin ja jatkoimme vielä omalla pihalla sen jälkeeen. Multasormet syyhysivät ja grilli kuumeni. Eikö kuulostakkin ihanalta? Vielä ihanammalta se tuntui, kun tajusin etten ollut koko lauantai päivänä oikeastaan edes pissinyt somen suuntaan. Miten vapauttavaa, miten outoa ja samalla niin ihanaa. Aloin pohtia miten monta minuuttia oikeasti menetän somen pauloihin joka päivä? Miten monta ihanaa hetkeä minulta menee ohi koska katson mielummin virtuaalielämää?



Töihin paluuni jälkeen minulla ei ole jäänyt juurikaan aikaa roikkua somen maailmassa. Työpäivän aikana ei ehdi eikä edes kuulu. Työpäivän jälkeen mieli tekee katsoa kahta kaunista prinsessaa face to face eikä ruudun kautta. On hetkiä kun saatan vilkaista ilmoitukset mutta oikeastaan someaika alkaa vasta kun pienet kullannuput on saatu sänkyyn. Mutta aika jolloin olin kotiäitinä oli aivan erilaista. Tuntui että olin kännykkä kädessä aivan liikaa, siis todellakin liikaa. Se särkee kyllä sydämen kun tuo pieni taapero tule sanomaan: äiti oletko valmis? Tule leikkimään. Niin, valmis missä? Ajankuluttamisessa naamakirjassa.

Tein uuden vuoden lupauksen somettomasta sunnuntaista mutta se kosahti jo parin viikon jälkeen. En osaa, jaksa tai halua olla päivää ilman somea. Pienestä riippuvuudesta huolimatta välillä niin kaipaan aikaa jolloin netin käyttö oli mahdollista vain tietokoneella ja siellä facebookissa käytiin kerran päivässä. Instagramista ei tietoakaan. Miten monta kaunista hymyä, tervehdystä tai hienoa inspiraatiovaatetta kaupungilla menee ohi kun näprään puhelinta? Jos joku kerta oikeasti laittaisi sen luurin laukkuun ja kiinnittäisi huomion kanssa eläjiin. Voisi ehkä tavata vaikka uuden tulevaisuuden parhaan ystävän. Itse tuossa taannoin jonotin kutsua lääkärin vastaanotolle ja tapani mukaan selasin some ilmoituksia kun kerrankin olin yksin liikenteessä. Kun kello läheni oikeaa aikaa, pistin puhelimen taskuuni ja vain istuin ajatusteni kanssa. Vieressä istuva vanha rouva aukaisi heti suunsa kun laitoin puhelimen pois. Miten monta upeaa ja mielenkiintoista lausetta olisin ehtinyt tämän ihanan rouvan kanssa vaihtamaan jos kännykkäni olisi koko ajan pysynyt laukussani.



Olen harkinnut kokonaan somesta poistumista jo monta kertaa. Jättäisin jäljelle vain tämän blogin. En kuitenkaan ole vielä tähän lähtenyt ja suuri  syy on tämä blogi. Valehtelematta yli puolet lukijoista seuraa kirjoituksiani facebookin kautta. Ja vaikka tällä hetkellä koen taas kerran jonkinasteista someahdistusta, on tämä ollut myös suuri pelastus kotiäitiaikoina. Silloin kun sosiaaliset kontaktit tuntuivat olevan aivan minimissään, oli ihanaa saada vertaistukea ja "puhetta" virtuaalisesti. Vaikka laiha lohtuhan se oli, mikään ei korvaa oikeaa kontaktia toisiin ihmisiin. Välillä mietin että koska oikeasti mahtaa tulla ensimmäinen someholistivieroitus? Oikeasti, ei ole mitenkään mahdoton ajatus kun nykyajan kännykkäkulttuuria seuraa.

Nauttikaa, eläkää, jutelkaa ja laskekaa ne laitteet kädestä. Netti päällä vain silloin kun sitä oikeasti käytät. Näin minä aion ainakin tehdä. Somettaa juuri sopivasti, keskittyä nihin oikeisiin asioihin oikeassa elämässä. Minä haluan menettää mahdollisimman vähän, mites sinä?


6 kommenttia :

  1. Kirjoitin juuri samasta asiasta blogiini vähän aikaa sitten ( http://fantasticplayrooom.blogspot.fi/2016/04/lapsiakin-ihanampi-some.html ). Silloin kun ollaan lapsien kanssa, ollaan niiden kanssa oikeasti läsnä, eikä vain puoliksi, puhelinta tuijottaen. Mobiilidata vaikka puhelimesta pois päältä jos ei muuten onnistu. Omalla ajalla saa olla sitten niin somenarkki kuin vain itse haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitosvinkistä, käyn lukemassa! :) mulla on tuo mobiilidata aina pois päältä just sen takia ettei tuu houkustusta katsoa kun tekee jotain muuta :D mulla tulis ilmotuksia kokoajan niin millä sitä malttais sitten muka olla katsomatta :p

      Poista
  2. Tärkeästä asiasta kirjoitat! Minä olen ehkä jopa riippuvainen somesta ja samalla poden siitä myös ahdistusta. Ennen kun aloitin blogin kaikki oli vielä hyvin, mutta nyt esim. selaan instan ennen kuin alan nukkumaan vaikka tiedän että se ei ole enää tervettä... On päivä, että tekisi mieli lopettaa kaikki mikä liittyy someen, mutta sitten taas huomaan, että vaikka se ottaa niin se myös antaa. :) En kuitenkaan hyväksy sitä, että some syrjäyttää lapsen, vaikka rehellisesti sanottuna se "äiti tulee ihan kohta" on lipsahtanut myös kännykkää räplätessä.

    VastaaPoista
  3. Just bussissa istuessani katsoin erään 5v äitiä ja tätiä jotka molemmat selasi kännykkää koko puolen tunnin bussimatkan ja 5v tyttö mietti mitä mietti.Mitenhän siitäkin tytöstä aikanaan kehittyy sosiaalinen ihminen??????�� Voi tätä nykypäivän suomea 😕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ton ikäsen lapsen kanssa vois höpötellä jo vaikka mitä :/ :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3