Kaksplus.fi

MENU

tiistai 17. toukokuuta 2016

Viharakkaussuhde raskauteen?

Heissulivei, jääkiekkoleski täällä terve. Olenko ainut jota kiinnostaa mustan kiekon lämiminen ei sitten niinkuin yhtään? Onneksi facebookin muistotoiminto pelasti tämänkin illan leskeyden. Nimittäin tasan vuosi sitten ulkomuoto oli aika pyöreä:



Kuvan nähdessäni olin aaaw ja tunsin pienen kaipauksen isoa masua kohtaan. Heti perään kuitenkin ajattelin että todellako, todellako kaipasin sitä painavaa ja repeilevää kumpua? Hivenen, mutta vain hyvin hivenen.

Raskaus on kamalaa ja samalla niin ihanaa aikaa. Kaipaan vauvan potkuja. Kaipaan sitä fiilistä kun saa ylpeänä kannella jättisuurta mahaa ympäriinsä. Kaipaan masukuvia. Kaipaan jopa sitä viikkojen laskemista vaikka loppuvaiheessa se tuntui tuskastuttavan hitaalta. Kaipaan sitä pakahduttavan uskomatonta fiilistä joka tulee kun vihdoin siihen tikkuun pärähtää ne viivat. Kaipaan sitä kun synnytys vihdoin käynnistyy ja h hetki on ihan käsillä. Kaipaan jopa itse synntämistä. Loput raskaudessa voikin sitten heittää viemäristä alas, aivan kamalaa aikaa. Mutta mitä tämän listan jälkeen jää edes jäljelle?

Stressi, stressi ja stressi. Raskaana oleva nainen saa stressin aikaiseksi joka asiasta. Onko masussa sittenkään ketään? Onko kaikki hyvin? Kuinka monta siellä on? Söinkö nyt jotain kiellettyä? Ei kai mikään osu masuun? Sektio vai alatie? Spontaani käynnistyminen vai käynnistys? Miten paljon oma paino nousee? Mikä repeää tällä kertaa eniten: hermot, vatsanahka vaiko alapää. Tiedättekö, yhdeksän kuukautta on helvetin pitkä aika stressata asiasta kuin asiasta. Päällimmäisenä ajatuksena tietenkin vauvan hyvinvointi ja terveys. Kaikista ultrista huolimatta mikään ei koskaan ole varmaa. Saanko terveen lapsen? Saanko ylipäätänsä lasta koskaan elävänä vatsan toiselle puolelle? Kamalia, ahdistavia ja stressaavia ajatuksia yhdeksän kuukauden ajan. Kirsikkana kakun päällä sai vielä hyvin useasti leikkiä omalla pissalla sekä olla jalat levällään ronkittavana. Niin että en minä sittenkään taida kaivata sitä raskausaikaa...




Meidän lapsiluku tuntuu päivä päivältä enemmän numero kahdelta. Vaikka en henkisesti olisikaan valmis kolmanteen raskauteen saatika kolmanteen lapseen niin ajatus lopullisesta päätöksestä tuntuu haikealta. Eikö tosiaankaan enää koskaan? Vaikka raksausaika on elämäni rankin teko kertaa kaksi, onhan siinä myöskin paljon niin ihanaa ja hyvää. Tai sitten aika kultaa muistot vai miten se meni. Ainakin taitaa hyvin paljon kiillottaa niitä...Kyllähän minä kieltämättä olin vähän kauhusta sekaisin tuossa kuukausi sitten kun the päivät päättivät antaa odotuttaa itseään kaksi viikkoa normaalia kauemmin. Teinkö sinä aikana edes testiä? No en todellakaan uskaltanut...kun ne sieltä sitten vihdoin alkoivat niin olin aika onnesta soikeana. Niin että ei tosiaankaan taida vauvakuumetta olla. Ehkä pikemminkin pientä masunuhaa havaittavissa muttei nyt sentään edes lämpöä sen verran jotta sitä voisi edes flunssaksi kutsua.

Niin ja sitä paitsi gluteenittomana ihmisenä keksin kyllä ratkaisun vauvavatsaikävään: vehnäpatonki iltapalaksi jos kovakin ikävä yllättää. Vatsa turpoaa jotakuinkin puolivälietapin mittoihin, närästää ja parhaimmassa tapauksessa saatan jopa päästä niin lähelle sitä upeaa raskausfiilistä että löydän itseni puhumasta norjaa wc ankan kanssa. Eipä varmasti tulisi taas hetkeen ikävä sitä autuasta hautomo aikaa! Niin että kyllä se ikävä isoa masua kohtaan taitaa olla vain harhaluulo, ainakin vielä. Nainen kun olen, voinen muuttaa mieltäni koska tahansa.


14 kommenttia :

  1. Hih tää oli hauska! Vaikka ihan kaikkeen en vielä samaistukaan :) toki mulla on synnytys numero 2 vasta tulossa, tiedä jos mieli vielä muuttuu tässä kahden kuukauden aikana :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :D! hei tsemppiä loppuodotukseen ja toivotaan että et eddi kyllästymään ;)

      Poista
  2. Itse kaipaan raskausaikaa vaikka oksensin viimeisen kerran rv 27 ja voin muuten vain huonosti koko loppuraskauden. Aika kultaa muistot ja nyt on hauska miettiä millainen vatsa minulle kasvaisi jos vielä tulisin raskaaksi. A:n aikana vatsani oli pieni, joten jos olisin ollut hiljaa, niin kovinkaan moni ei olisi tajunnut minun kantavan uutta elämää sisälläni. Ihana masu sinulla postauksen kuvissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3 ja niin se aika vaan taitaa kultaa muistot... :p rankalta kuulostaa sun raskaus oksentamisen takia mutta onneksi kauniit musitot ovat silti läsnä <3

      Poista
  3. Täällä kiekkoleski ilmoittautuu!! Ja kyllä otti päähän kun ÄITIENPÄIVÄNÄ tulee aina joku jääkiekkopeli...
    Ja niiiin samastuin tohon stressaamiseen! Siihen päälle väsymys ja huono-olo alusta loppuun... Masua ja synnytystä on ikävä ja ne oli molemmat niiin ihania omalla tavallaan, mutta kun muistaa muut seikat niin huhhei! 😳

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. osanotot... xD ja hei täällä oli ä päivänä ihan sama meininki..xD!!!! mä myös ikävöin synnytystä!! :D

      Poista
  4. Alku kuulostaa hyvin tutulta, toisaalta on kova ikävä masua ja toisaalta ei. Itselläni on haikea ajatus, että viime raskaus olisi ollut viimeinen. Kovasti toivotaan vielä yhtä lasta, sitten osaisi jo odotusajan suhtautua raskauteen sen viimeisen kerran vaatimalla tavalla :)

    VastaaPoista
  5. Hauska postaus! Jotkut asiat kuulostivat hyvinkin tutuilta..:D

    VastaaPoista
  6. Vauvakuume joo, vatsakuume joo, mutta raskaana en tahtoisi olla :D Mutta kuulostaa tutuilta ajatuksilta! Ja onhan tuo sinun vatsasi ollut aika ihana :)

    VastaaPoista
  7. Mulla raskausaika oli vallan ihanaa! Jossain vaiheessa olin kyllä normaalia väsyneempi, mutta muuten "loistin", ainakin työkaverien mukaan =) Tosin varmaan johtuu siitä, että raskaus oli niin helppo ja olinhan onneni kukkuloilla. Noista ajatuksista olen ihan samoilla linjoilla. Muistan miten ihmettelin, että onko kaikki siellä mahassa hyvin, kun potkuja ja liikettä tunsin niin vähän. Mietin myös usein onko lapsi terve jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa että sulla onollut ihana odotusaika <3 meillä myös elivra oli tosi laiska liikkumaan ja tosi usein mietin että oonkohan tuntenut yhtään potukua koko päivänä...tosin rauhallinen oli hän vauvanakin sitten ! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3