Kaksplus.fi

MENU

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Lapsi läheiseksi luonnon kanssa!



Olen itse viettänyt lapsuuteni lähimetsissä ja pihalla keplihevonen haaruksissa juosten. Aurajoen mudan makusia kaloja kalastellen. Mummin kanssa sienestäen ja silakoita perkaen. Lemmikkeinä kotiloita sekä nuijapäitä. Vaikka kasvituntemukseni taitaa olla huonompi mitä alakoululaisella niin voin silti sanoa että luonto ja sen tarjoamat puuhastelut ovat tulleet elämäni aikana tutuksi. Vaikka tällä hetkellä ajatus eräjormailusta ja trangiaruokailusta ei houkutakkaan, ovat ne lapsuudessani ollut kivoja hetkiä sekä suuria seikkailuja. Pidän siis hyvin tärkeänä että lapsenikin kasvavat samaan kaavaan: ulos leikkimään, kyllä siellä tekemistä riittää. Vielä lapseni ovat aika nuoria, mutta pikkuhiljaa kalastaminen ja sienestäminen käy ajankohtaiseksi. Ja voi miten odotan sitä kun päästään eväät repussa metsäretkelle tai kalaan!

Välillä tuntuu että nykyajan lapset ovat vieraantuneet luonnosta ja kaiken alkuperästä. Kyselevät mistä porkkanat sekä perunat tehdään. Kompastelevat metsässä kantoihin koska eivät ole tottuneet liikkumaan  luonnossa. Metsä on kuin huvipuisto, ihan siitä syystä ettei siellä ole ennen käyty. Ulkoleikkien sijaan lapset istuskelevat sisällä tabletin tai telkkarin kimpussa. Tai vaikka sisällä ihan kehittävää tekemistä olisikin, niin ei ole ulkoilun voittanutta. Ainakaan minun mielestäni ei ole.


Jokaisella lapsella on oikeus saada kosketusta luontoon. Oikeus päästä päivittäin ulos. Vaikka itsekin myönnän harrastavani välillä sisäpäiviä lasten kanssa niin yleensä pyrin ulkoilemaan ainakin kerran päivässä. Kaksikin tai vaikka koko päivän jos kelit ovat yhtä upeat kuin nyt! Ulkotekemisen ei tarvitse meidän perheessä olla rakettitiedettä: muki ja ämpärillinen vettä saa taaperom tuhtaamaan saman leikin kimpussa tuntitolkulla. Mikäköhän siinä vedessä niin kiehtookaan lapsia?

En halua että se on minun lapseni joka kysyy ekaluokalla mistä peruna tehdään. En halua että kysyttäessä mistä maito tulee saan vastaukseksi: kaupasta. Haluan että minun lapseni tietävät tavaroiden sekä ravinnon alkuperän. Tänä vuonna otimmekin taaperon kanssa projektin nimeltä kasvimaa.

Koska meiltä ei aikaisemmilta vuosilta kyseistä plantaasia löytynyt, aloitimme koko projektin maan kääntämisellä. Tai minähän sen käänsin pieni naurava mitä miksi kyselykone kannoillani. Ja kyllä muiten oli hommaa kun sai hakata pari vuotta sitten kaadettujen kuusien juurakoita poikki...Pari säkkiä multaa ja avot, huikean suuri koko kylän ruokkiva plantaasimme oli valmis. Sitten pääsi taapero kylvö hommiin. Maahan istutettiin persilijaa, salaattia sekä pinaattia. Kaikkea hyvin helppohoitosta koska noh, kaktuksetkin kuolee tämän viherpeukalon käsittelyssä. Sitten vain kastellaan ja odotetaan satoa!

Pari ensimmäistä päivää taapero jaksoin kysellä joko jo, mutta sitten hän tyytyi kohtaloonsa että eihän sitä satoa ihan vielä saa. Tämä on muuten aika oiva tapa myös opettaa lapselle uusia makuja: kyllä vaan kummasti meidän sipulivihaajalle ruohosipuli maistuu kun sen saa suuhun nyppästä ihan itse maasta ja vielä kesken kaiken hiekkaleikkien. Hiekkapölyllä maustettuna niin avot! Toivon että persilija ja pinaatti maistuvat yhtä hyvällä menestyksellä kun ne saa ite maasta repiä...jep, toivoa ainakin saattaa! Tämä projekti on helppo toteuttaa ihan missä asuntomuodossa tahansa: parvekkeella 10 litran ämpärissä kasvaa ainakin mitä komeampia parvekeperunoita! Ja kun sen itu perunankin antaa tulla ihan kaupan perunapussista lapsen silmien alla niin aivan varmasti lapsen mielenkiinto on huipussaan!

Ja tiedättekö, on hienoa huomata miten hienosti tämä kasvatusajatukseni tuottaa tulosta. Jättisuuri ässä sarkasmin edessä. Nimittäin kun tässä eräänä päivänä sanoin perheemme taaperolle että he lähtevät mamman kanssa isomammalaan ja uimaan järveen:

E: Mihin!?

Ä: Järveen.

E: Eikun prinsessa altaaseen.

Ä: Ei altaaseen vaan ihan oikeaan järveen.

E: Mikä!? 

Ä: Järvi.

E: Mikä se on?

Ä:Sellainen iso, iso lätäkkö. 

E: Ei, vain prinsessa altaassa voi uida.


Että niinkin hyvin lapseni on kartalla. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin prinsessa allas. Järvi, luonto...aivan nevähööd. Ei vaan, kävihän tuo pieni ihminen viime vuonna järven rannassa pariinkiin otteeseen mutta eihän hän enää sitä muista...Kertaus on opintojen äiti. Ja toisaalta, eihän tässä mitään opiskelemassa olla. Tutustumassa, tutkistekelemassa ja leikin kautta oppimassa. Ottamassa luontoa ja ravintoa osaksi arkea. Opitaan yhdessä elämää, niinkuin joka ikinen päivä. Tätäkin asiaa kun tarkemmin miettii niin sehän tulee itsestään, sen enempää suunnittelematta.


Pidätkö sinä luontoläheisyyttä tärkeänä juttuna teidän perheessänne?

8 kommenttia :

  1. Minäkin elin lapsuuden todella lähellä luontoa. Muistan vieläkin miltä sateen kastelema metsä tuoksuu. Onneksi päästään kohta täältä kaupungin sykkeestä vähän enemmän "landelle" niin Emmikin pääsee tutustumaan luontoon paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuoksu on upea!<3 itse myös haaveilen kodista jossakin vähän landellapäim :p

      Poista
  2. Meille se on myös todella tärkeä asia. Meillä etenkin Navan lempi puuhaaa on isomummin kanssa pihatyöt, kuten kukkien istutus.

    Metsäretket, kaarnaveneleikit, sienestys, marjastus<3

    VastaaPoista
  3. Luontoystävä lapsenlapseni <3 <3 ja Tehyhuivi, tuleva hoitsu :D

    VastaaPoista
  4. Myö molemmat vanhemmat ollaan kasvettu lapsuutemme "korvessa" eli metsän keskellä tehden vaikka sun vallan mitä luonnossa. On ihanaa,kun mummolassa voi tarjota niitä samoja mahdollisuuksia pojallekin; kaupunkiluonto kun on mitä on. Luontoläheisyyttä pitäisi opettaa mielestäni jo ihan pienille natiaisille, sillä pienestä siemenestä kasvaa suuria asioita :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3