Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

"Äiti, löitkö sinä Matildaa?"

Tuli ilta. Tuli nukkumaanmenoaika. Oli isin iltavuoro, joten puikoissa oli tällä kertaa äiti. Äidin auktoriteetti katoaa kuin pieru saharaan siinä vaiheessa kun nukkumatin pitäisi saapua. Karataan sängystä, noustaan pinnasängyssä bailaamaan. Ja uskollisesti äiti kantaa ja kaataa lapset takaisin sänkyihinsä kerta toisensa jälkeen. Vaan eräs ilta ei kaikki mennytkään kuten strömsössä.

Olin jo pariin otteeseen kantanut Elviran takaisin sänkyyn ja laskenyt bailaavan Matildan makuuasentoon pinnasänkyynsä. Tiukkaan sävyyn sanonut että nyt nukutaan ja suukottanut hyvät yöt kerta toisensa jälkeen. Kolmannella kerralla en ehtinyt edes selkääni kääntää kun Matilda oli jo kääntynyt konttausasentoon aikomuksenaan nousta seisomaan. Käänsin Matildan takaisin selälleen mutten tainnut valitettavasti nostaa häntä tarpeeksi ja hänen toinen kätensä jäi selän alle ja vääntyi. Syntyi aivan jumalaton huuto. Pelästyin kuollakseni että ei perkele, nyt lähti käsi sijoiltaan mutta onneksi heti huomasin että säikähdyksellä selvittiin. Äidin sylissä itku alkoi nopeasti tyyntymään ja kun jäljellä oli enää vain pieni nyyhkytys, kuului isosiskon sängystä kysmys: Äiti, löitkö sinä Matildaa?

Jähmetyin. Pyysin taaperoa toistamaan kysymyksensä uudelleen koska pakkohan minun oli väärin kuulla. Vaan ei, niin hän kysyi toistamiseen. Kysymyksestä sekä tästä ajatuksesta tuli fyysisesti niin paha olo että meinasin oksentaa siihen paikkaan. Kuitenkin kokosin itseni ja vastasin taaperolle: Ei kulta, äiti ei ikinä lyö ketään. Vahingossa Matildan käsi jäi huonoon asentoon ja häntä sattui. Ei mitään hätää rakas, kaikki hyvin. Taapero hyväksyi vastauksen ja painoi päänsä takaisin tyynyyn huikaten rakastan sinua ja hyvät yöt. Taaperon tyytyväisyydestä huolimatta asia jäi mieltäni vaivaamaan koko loppu illaksi koska jos taapero luuli että äiti löi niin mitä luuli Matilda!?

Jo melkein kolmivuotias lapsi ymmärtää hyvin puhetta. Elvira ymmärsi mitä tapahtui ja mitä tarkoitin kun sen hänelle sanoitin sekä selitin. Mutta mites tuo vuoden ikäinen? Voiko hän oikeasti luulla että tein sen tahallani? Voiko hän oikeasti luulla että äiti satuttaa? Ajatuksena jo aivan kamala, saanko lopettaa ajattelemisen?

Vahinkoja sattuu ja ehkä ylireagoin. Se ei silti poista sitä mielipahaa mikä tästä tapahtuneesta tuli. Sekä minulle että Matildalle. Asiaa ei auttanut se että tapahtuma iltana nukuttaminen oli pitkästä aikaa taas hyvin pitkä ja kitisevä prosessi. En tiedä johtuiko se siitä että isi puuttui, mutta pienessä vilkkaassa mielessäni olen tietenkin varma että se johtuu siitä että Matildan luotto ja turva äitiä kohtaan meni sen siliän tien. Oman lapsen satuttaminen vahingossa on jotain aivan kamalaa. Jo pelkästä ajatuksesta tulee huono olo. Vielä huonompi tulee kun tajuaa että joku ihmiseksi itseään kutsuva tekee sitä tarkoituksella.

Voihan vahingot. Voihan äitiys. Ja voihan ylikierroksilla käyvä pääkoppa. 
Ylireagoinko koko asiaan ja oikeasti lapsi unohtaa tapahtuneen heti eikä ole moksiskaan?


6 kommenttia :

  1. Voi ei :o
    Kauhea tilanne, ilmeisesti tytöt tajusi kuitenkin loppujen lopuksi ettei äiti lyö?

    VastaaPoista
  2. Ja lieneekö isosisko kokemuksesta tiennyt, että pikkusisko itkee kun sitä "vahingossa" lyö tai tönäisee😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei missään nimessä kun eihän hän koskaan mitään tee ;)

      Poista
  3. En usko, että tuon ikäinen lapsi luulisi äidin tahallaan vahingoittavan. Kyllä hänellä on kova luotto äitiin ja turvaan. Ehkäpä Matilda kuitenkin vaistosi, että äidin mielessä myllertää ja siksi nukahtaminen kesti pitempään. Tää on tietysti vain mun ajatus, en tiiä mitä ammattilaiset sanoo. Oot rohkea kun kirjoitat myös tällaisista asioista!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3