Kaksplus.fi

MENU

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kun äiti voitti väsymyksen.


Tänään aamulla ajaessani töihin lauleskelin Ellinooran biisejä ja kaasuttelin hymyhuulilla. Aurinko paistoi ja fiilis oli jälleen kerran upea. Mietin miten onnellinen ja ihana olo minulla viime aikoina on ollut. Mietin hetken mistä tämä onnellisuus voisi johtua, elämässä kun ei mitään sen kummempaa ole tapahtunut. Mutta onhan: meillä vihdoin nukutaan. Vauvavuoden väsymys on pikkuhiljaa vihdoin voitettu ja luoja miten hyvältä se tuntuu. Eikä ihmekkään, kyllähän se väsymys vaikutti elämäämme enemmän kuin ehkä osaa arvatakkaan.

Matilda on nyt viimeiset kolme viikkoa nukkunut poikkeuksia lukuunottamatta kokonaisia öitä. Kolme viikkoa ja vasta nyt tunnen pikkuhiljaa olevani taas pirteä. Mutta ei mikään ihme että nukkumatin poissaolon jälkiä saa tovin jos toisenkin korjailla, onhan tässä jo vuosi valvottukkin. Mutta tiedättekö kun se väsymys ja silmäpussit alkavat pikkuhiljaa kaikkoamaan olo on aika euforinen. Hyvät yöunet eivät takaa onnellisuutta, mutta huonot yöunet takaavat väsymyksen. Joka taasen aika loistavasti peittää allensa sen onnellisuuden, ainakin minun kohdallani.


Kun tunsin päässeeni babybluesista yli, olin hetken pirteä. Väsymys kuitenkin palasi hyvin nopeasti takaisin ja olo oli kokoajan jotenkin sumuinen. Sumuinen ja nuutunut. Mietin ja pohdin pääni puhki missä vika. Kilpirauhasarvoissa? Oikeanlaisesta ravinnosta ja liikunnasta ei tuntunut olevan apua joten pakkohan minussa jotain häikkää oli oltava. Ei muut äidit näytä näin väsyneeltä miltä minusta tuntuu. Minä puhelias ihminen olin välillä niin väsynyt etten suutani jaksanuta avata vaan mielummin seurasin keskustelua sivusta. Ei se voi olla normaalia, ei se tuntunut normaalilta. Suurin syy tälle syyn hakemiselle oli hyvin nukkuvat lapset. Tai aika hyvin. Miten minä muka voin olla niin väsynyt kun ei meidän vauva ole koliikki vauva? Ei meidän taapero herää tuhatta kertaa yössä ja silti vaan minua väsyttää. Vaan kun tarkemmin asiaa mietin syy oli juurikin lapset. Kaksi alle kolme vuotiasta heräsivät yleensä molemmat 2 kertaa yössä. Taapero ei aina, nuorempi jopa joskus kolme kertaa useammin. Vaikka molemmat lapset nukkuisivat kohtalaisen hyvin, tietää se minulle minimissään kahta tai neljää herätystä yössä. Onhan siinä jo, varsinkin kun mikään supernopea uudelleen nukahtaja en koskaan ole ollut. En myöskään nuku jos talossa ei ole hiirenhiljaista, joten Tinon valvoessa lasten kanssa valvoin silti. Jokaikinen yö. Lähes vuoden ajan. Johan siinä saa kivasti univelkaa kyllä kerättyä!

Viime viikot olo on ollut kuin vastarakastuneella. Olen katsonut Tinoa ja miettinyt että eihän tuo niin ärsyttävä olekkaan mitä luulin. Lasten kiukuttelut eivät tunnu enää niin hermoja raastavalta. Kotityöt sujuvat leikiten eikä hampaita yhteen purren. Illalla väsymys on mukavan rauhoittava ja rentouttava, ei lamaannuttava ja kuolettava mitä pari kuukautta sitten. Väsymyksen väistytyttä olen taas oma itseni. Onnellinen oma itseni. 


10 kommenttia :

  1. Nukkuminen on mahtavaa, kaiken jaksaa paljon paremmin!

    VastaaPoista
  2. Mä oon kans viime aikoina jaksanut valvoa, kun Ässä on alkanut nukkuu pidempiä yöunia heräämättä. :) Ihan mahti fiilis!

    VastaaPoista
  3. Ja taas asian ytimessä! Meilläkin melkein kaikki riidat johtuu aina väsymyksestä ja/tai nälästä. Nukkuminen tekee ihmeitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, huonon päivän takana on aina väsy tai nälkä xD

      Poista
  4. Nukkuminen on erittäin tärkeää ja mahtavaa kun olet päässyt väsymyksestä eroon :) Meillä ollaan nukuttu jo monta vuotta ilman mitään herätyksiä, mutta jos esim lapsi on kipeä ja herää pari kertaa yöllä on itsellä aamulla aivan zombi olo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä kumma miten sitä mualmas jaksaa ekat kuukaudet ihan hyvin ja sitte kun taas saa nukkua niin PÄDÄM, yksi huono yö riittää melkein tappamaan xD

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Hei ihan sama vika täällä välillä!!! Ja sitten taas väsyttää...:D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3