Kaksplus.fi

MENU

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Onnellinen.

Heräsin aamulla siihen, kun pienet askeleet lähestyivät sänkyämme. Sotkuinen ja vaalea tukka erottui unihiekan läpi ja hento ääni sanoi: Äiti, mennään alas iltapalalle. Huomenta rakas. Aamupalalle kulta, ja isi tulee sinun kanssasi. Käänsin kylkeä ja jatkoin vielä hetken unia ennen kuin herätyskello piippasi alkavan päivän kunniaksi.

Auto starttasi kohti Raunistulaa Sanni spotifysta soiden ja hieman vuotava haisulitermosmuki kädessä heiluen. Aurinko paistoi ja ihmiset ulkoiluttivat koiriaan. Maailma heräsi pikkuhiljaa uuteen heinäkuiseen päivään. Liekö lomakuukauden syytä, mutta maailma tuntui nukkuvan enemmän kuin yleensä. Ruuhkasta ei tietoakaan. Lauloin, hörpin kahvia ja hymyilin. Päivä tuntui täydelliseltä, olo onnelliselta. Ja sitähän se on. Minä olen oikeasti todella onnellinen. Olen varmasti ollut aina nämä viimevuodet, mutta väsymyksen ja vauvavuoden stressin alle se huoleton hymy on joskus hukkunut.

En ole kovinkaan tavoitteelinen ihminen. Menen fiiliksen mukaan enkä tahdo aiheuttaa itselleni turhaa stressiä asioista. Olen kuitenkin yhden tavoitteen itselleni asettanut: onnellisuuden. Haluan olla onnellinen. Haluan tehdä kivoja asioita ja elää niin että se tuntuu hyvältä. Haluan osata olla onnellinen asioista joita minulla on. Haaveet ovat hyväksi, mutta vielä parempi on osata nauttia siitä mitä on jo saanut. Tämän haluan oppia koska en oikeasti tarvitse kovinkaan paljon ollakseni onnellinen. Haluan pitää lähellä ihmisiä jotka tekevät oloni hyväksi. Saada toiset tuntemaan olonsa hyväksi. Karkeasti sanottuna tavoitteeni on ulostaa ja oksentaa sateenkaaria. Olla niin onnellinen ja positiivinen ihminen että se on jo ihan helvetin ärsyttävää jonkun mielestä.

On huonoja päiviä, tulee aina olemaan. Mutta jos useimmat illat vuodesta päättyvät tulevaisuudessa yhtä ällöttävän romanttisen kliseisesti miten eilen kävi, olen päässyt tavoitteeseeni: rankan mutta ihanan päivän ja iltalenkin jälkeen nukahdin käsi Tinon kädessä. Viimeisillä voimillani jossain unen ja valveen rajamailla sain sanotuksi: Mä olen niin onnellinen. Rakastan sua.


P.s Materialismi ei tuo onnea MUTTA maksimekko Lidl 9,99 e.
 Ihana ja ennenkaikkea EDULLINEN!

2 kommenttia :

  1. "Minkä neuvon antaisin, nyt kun olen päättänyt alkaa rohkeaksi ja kulkea pystypäin? Tahtoisin sanoa, että elämä ei ole pelkkää taistelua päivästä toiseen eikä huominen eilisen kopio. On hyviä ja on huonoja. Ne pitää molemmat tunnistaa ja pitää erillään kuten arki ja pyhä. Äläkä koskaan ala joksikin vain siksi, että joku toinen niin tahtoo. Vain itselle täytyy keltava, ei muille." Siteeraus oli Kinnusen Lopotista. Luin pätkän uudlleen ja uudelleen ja päätin, että tässä on mun elämän motto. Ehkä vaikea muistaa ulkoa, mutta sisältää koko elämän merkityksen, ainakin mulle itselleni.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3