Kaksplus.fi

MENU

torstai 4. elokuuta 2016

En minäkään haluaisi lapsiperhettä seinänaapuriksi.


Kello on puoli kuusi aamulla. Äitiii, minä en halua potalle karjuu taapero. Äitiii, minä en halua vaatteita karjuu taapero. Äitiii minä en halua aamupalaa karjuu paloautoksi muuttunut taapero. Äitiii minua väsyttää huutaa taapero ja jatkaa päätöntä karjumistaan. Kuulostaako tutulta? Aivan normaali aamu uhmataaperon perheessä jossa pieni ihminen on saattanut nousta väärällä jalalla. Tai sitten äiti oli taas kerran tyhmä. Tyhmä äiti. Tälläisinä aamuina kiitän luojaa hyvistä äänieristyksistä. Lähetän pahoittelut ajatustasolla seinänaapureille sekä kiitän luojaani uudestaan että he taitavat olla mökillään.

Kahden pienen lapsen äitinä en yhtään ihmettele ettei kaikki ihmiset halua lapsiperheitä seinänaapurikseen kerros- tai rivitaloissa. En minäkään haluaisi. Vaan naapureitaan ei saa valita eikä toisaalta turhaankaan valittaa melusta. Mutta kieltämättä kyllä meikäläisen hermot kiristyisivät jos joka aamu kukonlauluun aikaan alottaisi naapurin lapset huutokonsertin. Toisiensanoen pahimpina aamuina en todellakaan haluaisi asua oman perheeni naapurissa.

Meillä on käynyt naapurien kanssa tuuri. Tai naapurin, asumme rivitalon päätyasunnossa. Naapurimme ovat hiljaisia ja huomaamattomia. Olimme asuneet tässä kuukausia ennenkuin näimme heidät ensi kertaa. Vaan taloyhtiön talkoissa eräs vanha herrasmies kysyi onko meistä tehty paljon valituksia. Ihmettelin että miksikäs olisi ja sain kuulla naapuriemme olevan surullisen kuuluisia nilittäjiä. Ehkä meitä ennen tässä on asunut hyvin meluisia asukkaita koska meistä ei ole valitettu? Niin tai näin, helpottavaa ajatella ettei me ehkä niin paljon täällä huudetakkaan. Vaan yksi pieni ongelma olisi selvitettävänä ja pelkään että naapurisopu menee sen siliän tien. Nimittäin naapurien takapihalla haisee!


Meidän nurkissa pyörii kissa. En tiedä kenen, ehkä naapurin? Välillä se kiipeilee meidän parvekkeella, välillä merkkailee minne sattuu. Eilen juuri keräsin kissankakat terassilta. Lemusta päätellen naapurien pihalla taitaa olla samaa tavaraa enemmäin tai vähemmän.  Nyt olisi minun kerättävä rohkeuteni ja mentävä oven taakse koputtelemaan asiasta. He eivät koskaan käytä takapihaansa joten tuskin ovat tietoisia asiasta.Löyhkä nimittäin ei ole mikään kovin pieni ja suloinen...Asia ei ole iso. Asia ei ole naapurien vika. Asian voi esittää todella kohteliaasti ja kivasti, kuten aionkin tehdä. Mutta silti takalistoa kaihertaa pelko. Onhan sitä nähnyt pienemmistäkin jutuista herneitä nokkaan vedettävän. Entäpä jos tämän jälkeen alkaakin tipahdella turpa kiinni ja pienempää ääntä lappusia postilaatikosta? Sitä en halua.

Ensiasunnossani oli kamalat naapurit jotka valittivat kaikesta. Milloin ovi laitettiin liian kovaa kiinni, milloin käytiin suihkussa liian myöhään. Henkisesti todella raskaat naapurit. Siihen en halua palata. Tiedän ettei taaperoni hiljene palosireeni imitaatiostaan vaikka kuinka sanoisin että naapurin setä suuttuu. Ehei, ei se lapsi niin ole ohjelmoitu.

Jos ei kestä melua, on muutettava omakotitaloon keskelle metsää ne sanovat. Aika paikkaansa pitävä fakta. Mutta missä menee raja melulle, mikä sitten on liikaa? Ja nillitänkö minä turhaan jos käyn kysymässä voisivatko vilkaista takapihaansa kun siellä haisee? Ja pahasti haiseekin. Pitääkö teidän tai naapurien lapset melua vai osataanko kaikilla muilla paitsi meillä olla hiljaa?


10 kommenttia :

  1. Itselläni paloi käpy pari viikkoa sitten sunnuntaina kun alakertaan muuttanut henkilö päätti kiviporalla porata seiniä klo 21.20. Muutoin hyvin nukkuvat lapset siihen metakkaan heräsivät. Aikaisemmassa asunnossamme alakertalaisina majailivat komennusmiehiä, jotka palkkapäivinään viettävät balalaika-festareitansa johon kuuluu vodkaa, musiikkia nupit kaakossa, laulua, karhunpainia asunnossa myöskin rappukäytävässä ja parin kirjahyllyn kaatamista. Heihin verrattuna seinänaapurissa aikoinaan asustellut lapsiperhe, jossa oli kovinkin paljon kiljumisesta pitänyt lapsi ei ollut mitään :D
    Parhaiten muistan kyllä ennen lapsia kun asuin pienessä yksiössä, alhaalle ilmoitustaululle ilmestyi lappu, jossa pahoiteltiin öisin kantautuvaa lapsen itkua. Heillä oli menossa unikoulu ja lapsi itki kovin myös vatsavaivojaan. Lappuun oli sympaattisesti vastannut samassa rapussa asuva nainen, joka kertoi olevansa Tyksissä lastenpolilla töissä ja voisi tulla avuksi jos vanhemmat haluaisivat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mitä naapureita teille on osunut! :/ ja siis apua miten ihana ihminen<3

      Poista
  2. Minä myös lähettelen naapureille anteeksipyyntöjä ajatuksen tasolla, varsinkin niinä päivinä kun huuto alkaa aamuseitsemältä ja loppuu iltakahdeksalta.. Mutta yks kerta meinasi tulla pieni kiukku kun taapero oli kipeä ja heräsi yöllä itkemään ja yläkerran kiukkuinen ukkeli hakkasi lattiaansa ilmeisesti katkenneiden yöuniensa takia. Olisin mielihyvin ottanut vinkkejä vastaan millä nukuttaa kuumeinen, hampaita tekevä lapsonen. Seuraavana päivänä hississä kuitenkin niin leperteli meidän neidille... taisi nukkua loppuyön hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisit käynyt koputtamassa oveen ja sanonut että saa tulla koittamaan jos haluaa ;):)

      Poista
  3. Meillä on tosi hiljainen ja mukava kerrostalo ja olen miettinyt onko täällä oikeasti vaan niin hyvät äänieristykset vai onko naapurit vaan tosissaan niin hiljaisia. :D Ainoastaan lätkän MM-kisojen aikaan ei tarvinnut miettiä onko Suomi tehnyt maalia kiitos naapurin äijän kisakatsomon. :D 2,5v uhmaajan (hermostuvana) äitinä kiinnostaisi tietää paljon meiltä kuuluu juurikin tuota "en halua, en pue, en käy vessassa" ja "Miksen saa juoda pelkkää porkkanamehua" ja mun "Nyt riittää!!" -huutoa muihin asuntoihin...

    Tsemppiä haisevan pihan suhteen! Kyllä tuo musta ehdottomasti on asia, josta saa sanoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! :) onneksi haju näyttää hälventyneen aika hyvin! Ja hei, te tuskin olette aiut uhma perhe että ehkä teillä on vaan hyvät äänieristeet ;)

      Poista
  4. Me ollaan meidän pienehkössä kerrostalossa ainoa lapsiperhe, ja kun täällä meillä ei karju vaan lapset vaan myös vanhemmat, niin kyllä mä välillä (päivittäin) säälin meidän seinänaapureita. Alakerran naapurit taitaa olla pahimmat kärsijät kun lapset hyppii ja tömistelee.. Täytyy myöntää, että tekis mieli käytävässä kulkee niin, ettei ikinä törmäisi kehenkään, lapsettomat kun ei valitettavasti osaa asettua välttämättä perheellisten asemaan eikä näin ollen ymmärrä ettei mekkala tule ihan hetkeen vielä loppumaan :D

    VastaaPoista
  5. Joo,meillä naapuri teki lastensuojeluilmoituksen kun tyttöni itki yöllä korvatulehduksen takia.Samainen naapuri valitti paskanhajusta hississä kun vein vastasyntyneen vauvan vaippoja roskakatokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ei ole todellista millasia naapureita teillä on ollut, huh huh :/.

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3