Kaksplus.fi

MENU

tiistai 16. elokuuta 2016

Joskus on hyvä unohtaa kaikki kasvatusperiaatteensa...

..ja mennä sieltä missä aita on matalin. Niinkuin tänään. Niinkuin aika useina iltoina. Olen ehkä joskus saattanut sanoa ettei meillä katsota lastenohjelmia ruokapöydässä. Hups, todella usein pyörii youtuben lastenlaulut taikka Netflixin tarjonta samalla kun jälkikasvuni mättää näkkäriä ja banaania naamariin. Muttakun ei jaksa tapella jotta tuon pienemmän saisi jotain syömään kun väsymys hieman jo painaa. Lusikan hallinnan myötä olemme hieman vierottuneet iltapiirretyistä mutta...


Tänään iltapala hetki näytti tältä. Ja olen saattanut myös joskus sanoa että meillä syödään iltasin useimmiten puuroa. Miksi ihmeessä mietin nyt jälkikäteen. Kun kukaan ei tässä perheessä taida siitä oikeasti tykätä? Olen myös saattanut mainita että jos tarjottu ruoka ei kelpaa niin olkoon ilman. Tänään iltapala hetkellä oli tarjolla vuosikkaalle taaperolle jos jonkinsorttia, sai ihan itse valita mitä söi tai jätti syömättä. Tämäniltainen mennään lapsen ehdoilla- iltapala johtui ihan pelkästään tulevista hampaista ja niiden myötä nousseesta kuumeesta sekä kiukusta. Kunhan nyt vain jotain söisi yötä vasten oli periaate jota lähdettiin toteuttamaan matalan aidan kanssa. Ja toisaalta, tarvitseeko vanhemman aina oikeasti ollakkaan niin ehdoton päällikkö?


Vaikka joskus ajattelin ettei piirretyt kuulu ruokapöytään niin tosiassa siinä ei kukaan kuole vaikka meillä niitä jokailta katsottaisiin iltapalan yhteydessä. Päinvastoin, lapset ovat tyytyväisiä ja niin on äitikin. Valehtilisin jos väittäisin etten nauti siitä kun tytöt syövät mukisematta päivän viimeisen ruoan ja saan rauhassa vaikka tyhjentää tiskikoneen. Ja se että joskus antaa periksi, ei tee vahinkoa. Se, että joskus antaa periksi ei tarkoita että niin pitäisi tehdä aina. Olen opetellut olemaan itselleni sekä lapsilleni armollisempi. Aina ei huvita, jaksa tai viitsi. Eikä todellakaan tarvitsekkaan. Ei lasten eikä meidän aikuisten. 

Ainiin, meillä ei myöskään tuoda leluja ruokapöytään. Kuten kuvista saatta huomatakkin..Olin kyllä ennen todella täydellinen ja kaikkitietävä kasvattaja. Sitten minusta tuli äiti...


2 kommenttia :

  1. Ihanan rehellistä tekstiä. Arvostan! Olen itse samoilla linjoilla ja omani ja prinsessani elämä on ollut hyvin vaikeaa vuoristorataa heti hänen syntymästään saakka. Siksi meillä katsotaan myös paljon piirrettyjä, että kaikki jaksaisivat. Ei tytär siitä hyödy, jos itse vedän itseni piippuun ja sitten kiukuttelen hänelle. Toistaiseksi ei mitään huomattavaa vahinkoa ole päässyt sattumaan, päin vastoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) toi on totta, ei ne lapset siitä mitään hyödy jos vanhemmat vetää itsensä piippuun täydellisyyden tavoittelun takia! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3