Kaksplus.fi

MENU

lauantai 27. elokuuta 2016

Rakas päiväkirja, tänään opin kantapään kautta...

A) Hammaslääkärissä on aina ihanaa ja 
B) Älä ota isosisaruksia mukaan pienempien neuvolakäynnille jos sillä kertaa isketään piikkejä reisiin. Ei luo hyviä muistoja...

Elviran lähestyvien syntymäpäivien johdosta postilaatikkoon pamahti eilen kutsu hammaslääkäriin. Innosta puhkuen ja hieman ylpeänä isosta tytöstäni kerroin aamulla hänelle kirjekuoresta ja tulevasta lääkärikäynnistä. Taaperon silmät lävähtivät ainakin lautasen kokoisiksi ja hän kauhusta jäykkänä sanoi: Äiti, en minä tahdo hammaslääkäriin! Siellä on tyhmää. Olin aluksi hieman ihmeissäni koska luulin hänen innostuvan asiasta. Viimekertaisesta käynnistä on jo niin kauan ettei hän millään voi sitä muistaa eikä siellä toisaalta kyllä mitään ikävää tapahtunutkaan. Maannittelin ja selitin mitä siellä tehtäisiin ja kuinka kivaa käynti olisi. Edelleen neiti taapero oli sitä mieltä että ehei, hänhän ei sinne mene. Pähkäilin mistä ihmeestä negatiivisuus suutohtoria kohtaan voisi johtua ja tadaa, ratkaisu oli lähempänä kuin arvelinkaan. Meistä aikuisistahan se johtuu!

Myönnän, vihaan hammaslääkäriä. En tiedä mitään kamalampaa. Edes alapään ronkkiminen gynellä ei vedä vertoja suutohtorille. Vaikka en tarkoituksen mukaisesti olekkaan mainostanut pelkojani ja inhoani Elviran kuullen, on varmasti puheestani tullut hyvin selvästi selväksi se, että hammaslääkärille joudutaan eikä päästä. Varsinkin viimeinen antibioottiepisodini viisureiden kanssa ja kivulias käynti hammaslääkärillä ei ole edesauttanut lapsieni positiivista mielikuvaa hammaslääkäristä. Voihan äiti minkä teit! 

Kantapään kautta oppii hyvin paljon lasten kanssa. Tästä lähin meidän perheessä hammaslääkäriin lähdetään innosta piukeena ja hymy korvissa vaikka todellisuudessa ne vetelät kolkuttelisivatkin kalsareita. Esimerkki, esimerkki ja esimerkki. Se on sana joka pitäisi tautoida jokaisen vanhemman otsalle. Minun ainakin.

Toisaalta, saattaa myös olla että meidän neiti negatiivisella on myös jokin minnekkään en tahdo mennä- kausi. Hän on nimittäin aloittanut jo en tahdo kouluun valituksen joka ikinen aamu. Kertoessani että kouluun on hieman aikaa ja seuraava etappi on sitten keväällä kun siirrytään mammalasta päiväkotiin alkaa en tahdo päiväkotiin valitus. Myöskin prinsessajumppa kuulosti tänään kurjalta päänmenolta kun ehdotin neidille ensimmäistä harrastusta. Kolmevee neuvolaehdotus veti kuitenkin pohjat ihan itkun ja huudon kera. Mutta se johtuu kyllä yksinomaan siitä että viimeinen neuvolamuisto neidillä on pikkusiskon oopperahuudolla säestetyt rokotuskäynnit. En siis yhtään ihmettele että taapero katselee minua hieman epäillen kun kerron ettei neuvolassa aina saa automaattisesti rokotteita ja hänelle ei tällä kertaa laiteta mitään piikkejä.


Ai että, kyllä vanhemmuus on kivaa kun aina voi oppia jotain uutta! Tosin ei sitä välttämättä aina tarvitsisi oppia kantapään kautta...


2 kommenttia :

  1. Elvira on niin söpö! Hälle sopisivat hyvin letit tai korkea ponnari. Tai sitten lyhyt polkkatukka!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) polkasta minäki hänellä haaveilen mutta ei miehen kanssa olla vie päästy yhteisymmärrykseen ;) ihan jo siitä syystä haaveilen että letit ja ponnarit pysyvät ehkä pari minuuttia päässä ennenkuin ne revitään pois :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3