Kaksplus.fi

MENU

tiistai 9. elokuuta 2016

Sain hyvää palvelua autokorjaamolla koska luulivat sinkuksi!

Minulla on ollut sormus nimettömässä tammikuusta 2014 saakka. Yksinkertainen, tavallinen ja aika huomaamaton sormus. Kuten kantajansakkin. En ennen ollut sormusihmisiä ollenkaan ja aluksi sormi tuntui oudon raskaalta vaikka mitään kolmen karaatin timanttia siinä ei heilunutkaan. Nopeasti siihen kuitenkin tottui ja nyt ilman sitä olo on outo ja alaston. Tai niin ainakin luulin kunnes eilen vietin vahingossa päivän sinkkuna. 

Sinkkupäivänäni oli aika viedä auto autokorjaamoon. Alustetaan tarinaa sen verran, että ostin perjantaina uuden auton. Tai second hand auton, mutta minulle uusi. Huono karmani vaihtoautojen kanssa seurasi minua jälleen ja jo kahden päivän omistuksen jälkeen oli aika kiikuttaa auto korjaamolle. Pikkuvika mutta kuitenkin vika: radio pätki, kunnes lakkasi kokonaan toimimasta. Vika menee takuuseen joten ei huolta. Korjaamon numeronkin sain tekstiviestinä osoitteen kera. Ja eikun korjaamolle.

Olen perus nainen autojen kanssa. Ei saisi yleistää mutta kaikki vitsit naisista ja autoista jotakuinkin sopii meikäläiseen. Tiedän autoista sen verran että niihin tankataan bensaa ja niillä voi kulkea paikasta A paikkaan B. Karkeasti sanottuna. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en ole elämäni aikana vaihtanut edes rengasta kyseisestä menopelistä. Ei, en tosiaankaan tiedä mitä tekisin jos rengas menisi puhki kesken matkan. Taito joka pitäisi jokaisen autoilijan osata, tiedetään...Ehkä huomenna...

No mutta siis, astelin autokorjaamolle. Yhtään häpeilemättä sanoin että en tiedä autoista mitään mutta radio ei toimi. Kerroin takuusta ja juuri ostetusta autosta. Sitten vähän juttelimme millainen radio kyseessä, mistä ostettua ja minkä merkkinen. Vastasin en tiedä, en tiedä ja en tiedä. Korjaaja hieman hymähteli itsekseen, lainen autokorjaamolla jep. Oikein mukavaa ja reipasta asiakaspalvelua sain kaiksesta tietämättömyydestäni huolimatta. Vaikka kieltämättä hieman arastellen asiaoilleni lähdin tietämättömyyteni sekä sukupuoleni takia. Nainen ja autot, huhujen mukaan aikamoista palvelua saattaa saada. Tai oikeastaan jäädä saamatta. Jätin numeroni ja lupasivat soitella kun saavat autokaupan kanssa asiat sovittua radion merkistä ja hankkimistavasta lähtien. Täyden palvelun korjaamo siis. Lähdin tyytyväisenä huristelemaan kotiin edelleen pimeän radioni kanssa. Mutta hymyissä suin koska luuloni osottautuivat vääriksi: minua palveltiin kuin asiakasta, yhtään vähättelemättä vaikken mitään mistään tiennytkään. Ja olen nainen. Tiedätte varmaan mitä fiilista ja ennakkoluuloa tässä ajan takaa?

Vaan kotona huomasin kultaisen rinkulan puuttuvan nimettömästäni. Ei hemmetti, nyt se sitten on tippunut kun hieman liian iso on. Etsin pyykkikorin kun juuri ne pyykit sinne pistin. Ei siellä. Kävelin alas ja olin juuri tarttumassa luuriin soittaakseni Tinolle että sormuskaupoille kun yhtäkkiä muistin. Teimme eilen pitsaa ja taikinan vaivaamisen ajaksi otin sormukseni pois. Ja siellä se oli; liesituulettimen päällä oikein tyytyväisenä. 

Siis senhän takia sain niin hyvää kohtelua ja palvelua autokorjaamolla. He luulivat että minä olen vapaata riistaa ja halusivat tehdä vaikutuksen! 

Nyt huutonaurua ja höpöhöpö. Vaikka olinkin luultavasti todella hemaisevan seksikäs paskasen ja takkuisen tukkani kanssa kera harmaan ja hieman likaisen t-paidan, taitaa asia olla niin että kyseisessä korjaamossa oli vaan hyvä asiakaspalvelija joka pitää meitä naisiakin ihan oikeina asiakkaina. Mutta joskus, joskus voi antaa vähän huumorin ja mielikuvituksen laukata eikö vain?

Niin ja mitä tähän feminismisovinismi asiaan tulee niin itse ainakin kovin ruokin näitä seksistisiä mielikuvia naisista ja autoista. Vähättelen ainakin kovin omaa ajotaitoani puoliksi huumorilla, mutta vähättelen kuitenkin. Että minun on toisaalta turha jauhaa sovinisteista automiehistä kun itse taidan olla pahempi itseäni kohtaan. Ajotaitoni ovat todella huikeat; 5 vuotta kortti eikä yhtään kolaria. Paitsi yksi pieni lato jota en huomannut peruuttessani...


6 kommenttia :

  1. Jee en ole ainut tielläliikkuja, joka ei osaa sanoa sanaakaan autoista. Autokoulussa opettaja kyseli, millaisella autolla ajelen kortin saamisen jälkeen. Vastasin tyytyväisenä, että mustalla. Kun auto ei käynnisty, jostan luurin käteen ja soitan miehelle, jolle imitoin auton pitäämää ääntä. Jos sammuisin tielle, niin siihen myös jäisin

    VastaaPoista
  2. Nyt täytyy sanoa että petyin. Petyin siihen, että otsikko antaa olettaa jotain aivan muuta ja on mitä ilmeisimmin kirjoitettu muka kieli poskella, vaikka on vaan klikkihakuinen. Huoh.

    VastaaPoista
  3. Sanokoon muut mitä vaan, mutta musta tää oli hauska. :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3