Kaksplus.fi

MENU

maanantai 22. elokuuta 2016

Syksy saa kaipaamaan raskautta.



Puiden lehdet kellastuvat pikkuhiljaa. Vettä sataa ja on hieman synkkää. Tänään sytytin pitkästä aikaa kynttilät palamaan. Syksy on virallisesti täällä. En ole ennen välittänyt syksystä kovinkaan paljon., se on enemmänkin ollut masentava enne talvesta. Minusta tuli kuitenkin ensimmäistä kertaa äiti syksyllä lähes kolme vuotta sitten. Sen jälkeen syksy on ollut kaikkea muuta kuin masentava. Pimenevät illat ja lehtien variseminen puista tuo mieleen valtavan kasan ihania muistoja.

Muistan miten taapersin pimeässä syysillassa koiran kanssa lenkillä. Ja nimenomaan taapersin, olihan silloinen vatsani jo aika valtava. Oli kutkuttava tunne, kun kaikki oli niin uutta ja vierasta. En tiennyt yhtään koska h hetki olisi käsillä. En tiennyt yhtään miltä synnytys tuntuisi vaikka aika kasan synnytyskertomuksia olinkin kahlannut läpi. Kaikki oli niin uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Keltaiset lehdet maassa ja tuuliset illat tuovat nämä kaikki muistot mieleen hyvin elävästi.

Olen tänään haikaillut raskauden perään vähän liikaakiin. Taisin jopa vahingossa lipsauttaa ääneen ajatuksen kolmannesta lapsesta. Tarkemmin pohtiessani voin kuitenkin vannoa tämän kaipuun olevan enemmän raskauden kuin kolmannen lapsen aikaan saamaa. Ja toisaalta, en minä kaipaa edes sitä raskautta. Vaan nimenomaan sitä ensimmäistä kertaa. Sitä, jolloin kaikki oli vielä niin uutta. 

Muistan esikoisen raskausajan paljon paremmin kuin toisen kerran. Johtuen ehkä siitä, että silloin oli aikaa keskittyä vain siihen odottamiseen. Vaikka ensimmäinen raskauteni oli paljon vaikeampi kuin toinen, huomaan silti kaipaavani sitä paljon enemmän. Uutuudeenviehätys on puoleensavetävä asia. Ja olisi ihme jos ensimmäinen raskaus ei olisi jättänyt suurempaa merkitystä elämääni, se nimittäin ihan kirjaimellisesti mullisti maailmani. Toisella kertaa taasen vauvavuosi on paremmassa ja iloisemmassa muistissa kun se kerran oli jo kahlattu ja siitä selvitty. 

Taidan kaivata odotusaikaa niin paljon että fiilistelin sitä vielä hieman lisää. Nimittäin kaapista löytyy vadelmalehtiteetä jota tuli hieman litkittyä raskauden viimeiset viikot. Makunautintona ei niin hivelevä enää tänä päivänä, mutta se maku tuo niin paljon muistoja mieleen. Niin paljon, että kyllähän sitä juo. Tosin en tiedä miten olen joskus voinut saada teetä kumottua monta kuppia päivässä. Ei se nyt ihan niin hyvää ole koskaan ollut.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3