Kaksplus.fi

MENU

torstai 8. syyskuuta 2016

Äidin sydän ei jakaannu, se kasvaa.

Tiedättekö sen tunteen kun katsoo lastaan ja miettii miten sitä koskaan voisi hankkia koskaan toista lasta. Koska eihän sitä millään voi rakastaa jotain niin paljon kun sitä pientä ihanaa siinä. Kun lastaan katsoo, tuntuu kuin sydän pakahtuisi. Räjähtäisi, koska sitä rakkautta on siellä niin paljon. Miten muka jotain toistakin voisi rakastaa yhtä paljon koskaan? Eikö se sydän sitten jo ihan oikeasti räjähtäisi? Tälläisiä ajatuksia minulla oli Matildan raskausaikana vaikka alitajuisesti tiesin että tottakai tulisin rakastamaan häntä ihan yhtä paljon kuin Elviraakin. Se vain jotenkin silti tuntui niin uskomattoman mahdottomalta ajatukselta.

Mutta kun katson noita kahta vuorotellen, tunnen sydämeni räjähtävän molempien kohdalla ihan yhtä paljon. Minä olen saanut helposti, ehkä liiankin helposti kaksi aivan täydellistä tytärtä. Rakastan heitä niin paljon etteivät sanat tule koskaan riittämään sitä kertomaan. On niin mahtavaa olla äiti. Niin etuoikeutettua. Ja vaikka välillä niin hermoja riipaisevan rankkaa ja epätoivoista niin hemmetti, kyllä vaan niin kauhean mahtavaa! Ja minä saan olla äiti kertaa kaksi.

Rakas esikoiseni oli tänään iltapalan jälkeen sylissäni ja yhtäkkiä sanoi:

Kiitos äiti.

Kysyin häneltä että miksi sinä kiität?

Koska sinä olet niin hyvä kaatamaan minulle muroja!

Sain ison märän pusun poskelle ja pitkän halauksen. Kuiskasin pienen tyttöni korvaan minäkin sinua ja meinasin purkahtaa itkuun. Ihan vain rakkaudesta ja tästä upeasta arjesta jota saan elää ja jakaa kahden ihanan tyttären kanssa. Äitiys ei ole itsestäänselvyys ja arjen kiireiden keskellä sitä välillä unohtaa olla siitä niin kiitollinen kuin kuuluisi. Kun nuorempi tyttäreni osoittaa ikäväänsä ja rakkauttaan haukkaamalla minua pakarasta ja lätkäisemällä naamaan kerta toisensa jälkeen kielloista välittämättä, niin ei aina muista olla kiitollinen siitä hetkestä. Huonoinakin hetkinä sekä päivinä pitäisi muistaa olla kiitollinen että on joku joka kanssani tekee myös ne huonot hetket. Olla kiitollinen että on kaksi pientä ihmistä jotka joskus ajavat minut hulluuden partaalle. Ja tulevat vielä usein ajamaan.

Muistan lukeneeni jonkun viisaan joskus sanovan että äidin sydän ei jakaannu lapsimäärän kasvaessa, vaan kasvaa kokoaan. Se viisas joku.


12 kommenttia :

  1. Juuri samoja ajatuksia samoilla sanoilla käy useasti mielessä!! Hyvä teksti ♡

    VastaaPoista
  2. Voi että <3 Mä jotenkin samaistuin ja liikutuin tästä tekstistä <3 http://valkoinenhaave.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Juurikin noin se menee!
    multakin on moni kysynyt,että miten sitä rakkautta piisaa viidelle lapselle. Helposti!!♡

    VastaaPoista
  4. Meidän poika on kohta 8kk ja mä mietin samoja juttuja. Tai lähinnä, että saadaanko joskus toinen lapsi ja jos saadaan niin rakastaako sitä yhtä paljon kuin tätä ensimmäistä. Ja toisaalta tiedän, että rakastaa, mutta silti se kummastuttaa niin paljon, koska tämä rakkaus on niin valloittavaa ja erilaista kuin mikään rakkaus aiemmin. Että voiko tätä kokea myös jatkossa, jonkun toisen kanssa? Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 toivottvasti saatte myös toisen rakkauden ja kuten sanoit, tottakai sitä rakastaa <3 äidit vaan pohtii liikaa asioita, me pöhköt ;)

      Poista
  5. Aivan upea otsikko!
    En ole tuota "sanontaa" aikaisemmin kuullut ja on kyllä viisaasti sanottu, ketä sitten olikaan tuo viisas :)

    Lapset ovat kyllä ihania. Arvostavat asioita, joita me pidetään itsestään selvyytenä, kuten tuo murojen kaataminen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lapset ovat kyllä ihania! <3 niin viattomia ja aitoja! <3

      Poista
  6. Todella kaunis teksti , pidän tyylistäsi kirjoittaa :) <3

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3