Kaksplus.fi

MENU

perjantai 30. syyskuuta 2016

Aika lentää vähän liiankin nopeasti.


Ensimmäinen kunnon syysmyrsky. Ei siinä mitään mutta kun se oli eilen ja sen mukaan syksy olisi vasta alussa. Mutta ehei, lokakuu alkaa näillä näppäimillä.

Hammasharjan akku on aina loppu. Ei oikeasti aina, mutta siltä se tuntuu. Juuri minä sen vasta latasin. Jep, kaksi viikkoa sitten.

Maanantai masennus vaihtuu hyvin äkkiä perjantai fiilikseen. Ihan pelottavan äkkiä.

Ei minulla nyt niin kauan juoksemisesta ole taas taukoa ollut. Juurihan minä kävin lenkillä. Jep, elokuussa kun alkoi kesälomani...

Juurihan minä sääreni ajelin. Mitenkäs ne nyt jo voi tuolta näyttää...Pikakasvua vai ajan lentämistä?

Juurihan minä vasta palasin takaisin töihin. Mutta kappas, mamma ja tytöt juhlivat puolivuotis hoitopäivää edellispäivänä.

Juurihan minä olin se 19-vuotias pikkuteini ensimmäistä kertaa äitiysneuvolassa.

Juurihan minä olin se parikymppinen pikkuLaura lykkäämässä ensimmäistä lastani ulos Tyksin synnärillä. Ja tiedättekö, tästä hetkestä on ensi viikolla aikaa kolme vuotta. Kolme kokonaista vuotta.



Hassuinta tässä on se, että tuntuu etten olisi siitä hetkestä vanhentunut päivääkään. Fyysisesti kyllä, kuten silmäpussit ja rupsahtaneempi olemus kertoo. Mutta henkisesti, henkisesti olen kypsynyt mutten kerinnyt vanhentumaan. Vuodet ovat vierineet niin nopeasti ohitse, etten voi millään uskoa olevani jo 23-vuotias. En voi millään uskoa että olen ollut ajokortin haltija jo viisi vuotta. Hetken päästä voin sanoa että rippukoulustani on jo kymmenen vuotta. Ou dear... APUA! Ikäkriisi, se on täällä. Tai oikeastaan ei ikäkriisi, vaan enemmänkin kriisi ajan nopeasta kulumisesta. Niin nopeasta että tuntuu etten aina pysy perässä. Mitäpä jos viiden vuoden päästä havahdun etten muista mitään kuluneista vuosista? Mitäpä jos aika kuluu niin nopeasti etten kirjaimellisesti pysy perässä ja pysty keskittymään siihen hetkeen? Vai johtuuko tämä tunne vain näistä todella ruuhkaisista ja mullistavista vuosista?

Yksi hetki myös tänään kolahti oikeaan ikäkriisiin aika pahasti. Kävin  kauppakeskus Skanssin R-kioskilta hakemassa passeja ja huomasin nuorison kerääntyneen lavan ympärille odottamaan jotain. Koska Skanssiaiset, ajattelin kenties Robinin tai vastaavaan esiintyvän siellä. Hetken päästä lavalle kuitenkin nousi kaksi minulle täysin tuntematonta ihmistä ja kohta kaikki jo hurrasivat sekä kiljuivat. Mainoksesta näin että he olivat tubettajia. Aivan nevähööd minulle ja kyllä kolahti, luulin olevani vielä nuori ja ajanhermoilla. Vanha mikä vanha...Niin ja toinen että ei vaan minulta enää niin usein tivata papereita ostaessani alkoholia. Tänään Alkossa asioidessani näytin ne ihan automaattisesti koska en halunnut ottaa riskiä ettei niitä kysyttäisikään.


Rakas aika, joskus sinä todella voisit pysähtyä. Edes hetkeksi.

2 kommenttia :

  1. No mutta 23 on vielä onneksi tosi vähän! Mutta minä, jo 27v! Huii 30 kriisi! Sulla on vielä 25 juhlatkin edessä ;)

    VastaaPoista
  2. no voihan sen noinki ajatella, ehkä teen näin ;) ja hei on sullakin vielä vuosia ennen pyöreitä ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3