Kaksplus.fi

MENU

tiistai 6. syyskuuta 2016

Mitä odottaa jos ei enää ikinä odota!?


Jos nyt kuitenkin se kolmas lapsi? Ei kiitos, ei ainakaan vielä. Opiskelemaan jotain uutta alaa? Opiskelu pitkällä tähtäimellä ei kiinnosta saatika mikään muu ala. Ilmottaudun mielummin kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin töissä. Uusi työpaikka? Ei todellakaan, rakastan nykyistäni! Uusi asunto? Jep, tämä on liian pieni mutta todellisuudessa ei oikeasti ole mikään kiire muuttaa. Entäpä jos alotan pienen sivubisneksen lastenvaatteiden tai meikkien kotikutsuilla? Tai vaikka valokuvauskurssi? Entäpä uuden kielen opiskelu?

Edellä on mainittu ajatuksia ja erittäin  huikeita säätiedotuksen tavoin muuttuvia ehdotuksia pääni sisältä. Tiedättekö, minä taidan vähän kriiseillä. Panikoida, kriiseillä ja panikoida hieman lisää. Paniikin aihe? Elämän liiallinen helpottuminen.

Olen viimeiset kolme vuotta elänyt elämäni hektisintä aikaa. Muutoksia muutosten perään, kiirettä, väsymystä ja tunteiden vuoristorataa. Kesän aikana tahti ja arki on hidastunut toden teolla. Lapset kasvavat pikkuhiljaa isoiksi ja seuraava suuri muutos meidän arjessa on maaliskuussa kun tytöt alottavat päviähoidon. Maaliskuussa, niin kaukana! Ihanaa ja samalla niin pelottavaa. Osaako tässä enää rauhoittua ja tottua siihen, ettei joka vuosi välttämättä tapahdu sen kummempaa ja silti se vuosi on niin täynnä kaikkea ihanaa? Ihanaa arkea ja elämää. Olen viimeiset kuukaudet huomaamattani panikoinut rauhoittunutta arkea aika paljon. Ihan kuin väkisin yrittäisin jostakin keksiä ja kaivaa jotain stressattavaa ja tekemistä. Kun vihdoin voi nauttia ja olla niin miksi sitä ei enää osaa? Tai ainakin totuttelu näyttää vievän hieman aikaa.

Uusi ja rauhallinen arki on ihanaa, en väitä vastaan. Mutta kun on tottunut siihen että kädet on täynnä tekemistä ja jaksaminen kortilla, tuntuu olo aika tyhjältä ja tylsistyneeltä. On outoa kun ei ole mielessä seuraavaa "maalia" tai tapahtumaa joka jollain tapaa muuttaa elämän. Ehkä on vihdoin aika keskittyä hieman itseensä lasten sijaan ja keksiä vaikka jokin harrastus. Pitsinnypläystä taikka lintujen bongailua. Ken tietää, mutta jotain on keksittävä ennenkuin löydän itseni pissaamasta kahta viivaa tikkuun. Koska en todellakaan pode vauvakuumetta vaikka niin saatan itseäni huijata. En vain enää tiedä mitään mistään muusta kuin vaipanvaihdosta ja sinkkivoiteista. Ja nyt on aika muuttaa tämä asia.

Ja jos vaikka varmuuden vuoksi kahlaan vähän läpi blogini vanhoja tekstejä babybluesin ja väsymyksen ajoilta. Ihan vain vähän virkistääkseni muistiani...


10 kommenttia :

  1. Hahah mä jo stressaan tota nyt että sitten kun palaan töihin, niin sitten se on vaan loputtomasti töitä ja töitä sekä lasten viemistä ja hakemista :D

    VastaaPoista
  2. Täällä myös vähän samanlaisia mietteitä. Mitäs sitä sitten kun lapset olisi nyt tässä..ehkä. :D Löydän itseni usein pohtimasta sitä mitä seuraavaksi, pääsemättä kuitenkaan mihinkään ratkaisuun. Nyt ainakin vuosi vielä kuluu kotona ja sitten katsotaan mitä tapahtuu.

    VastaaPoista
  3. Tää on varmaan joku yleinen stressin aihe. Minea on nyt 3kk ja myös mä mietin,että sitte kun töihin palaan niin ikinä,siis IKINÄ ei tuu enää tämmöisiä pitkiä taukoja...eihän se vaan voi olla niin??!!??että panikoi rauhas,niin mäkin teen:)♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vaikka miten odotin työelämään paluuta niin kyllä kieltämättä kirpas kun ajatteli että nyt tosiaan seuraavasi kotona sitten LOMALLA ja vain neljä viikkoa :p :D

      Poista
  4. Aina on syytä pieneen paniikkiin :D Jossain vaiheessa sitä kuitenkin aina huomaa, että eihän tämäkään elämänvaihe hassumpi olekaan :)

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin tutulta. Vuosia on tullut kriiseiltyä noita asioita. (Miksi en vain voinut nauttia elämästä?!) No, kriiseilyjen tuloksena meillä on nyt neljä lasta, paljon remontoitu ja asunto myyty. Vakituisesta työpaikasta olen irtisanoutunut ja hoidan nyt omia ja kaverin lapsia kotona. En lupaa olla kriiseilemättä myös jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D hihi sinäpäs olet ollut aikaansaava :D !! ja ihanaa että olet uskaltanut kriiseillä ja tehdä kriiseille jotain, itse nynnynä jänistän yleensä jo suunnittelu vaiheessa ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3