Kaksplus.fi

MENU

lauantai 17. syyskuuta 2016

Nainen, joka ei kestä läheisyyttä.


Olen kertonut täällä blogin puolella etten ole mistään romanttisimmasta päästä. En ymmärrä kynttiläillallisten tai ruusujen perään. En vaaleanpunaisten facebookpäivitysten tai pellolle kanan kakalla kirjailtujen will you marry me- kosintojen päälle. Kirsikkana kakun päällä pakko vielä myöntää että tarvitsen omaa tilaa. Omaa aikaa ja hetkeä jolloin voin olla ihan vain Laura. Ei äiti, eikä avovaimo. Vaan Laura. Istua röhnöttää sohvan nurkassa Netflixiä tuijottaen, suklaata ahmien ja sanaakaan sanomatta. Minä tarvitsen parisuhteessa aikaa kaivata.

Lähes nelivuotisen suhteemme aikana olemme olleet kuin paita ja peppu. Neljän viikon seurustelun jälkeen treffien sijaan muutimmekin oikeastaan yhteen ja aloimme suunnittelemaan perhe-elämää kun esikoisemme ilmoitti tulostaan. Tämän jälkeen erossa vietetyt yöt voi laskea yhden käden sormilla. Ja niistäkin kolme on vietetty synnytyslaitoksella tyttöjen kanssa. Olemme jotakuinkin aina yhdessä. Miehen työvuorojen takia on kuitenkin välillä viikkoja jolloin tuskin näemme toisiamme. Tai enemminkin päiviä. tälläkin viikolla olemme kyllä nukkuneet samassa sängyssä ja moikanneet toisiamme unenpöpperössä, yöllä toisen tullessa töistä ja aamulla toisen lähtiessä töihin. Vaikka aluksi tuntui kurjalta olla niin paljon erossa niin näin jälkiviisaana voin todeta: luojan kiitos. Koska oikeasti, me olemme pariskunta joka ei saa viettää aikaa liikaa yhdessä. Nyt sen voi jo ehkä myöntää kun vihdoin olen tajunnut ettei se tarkoita ettemmekö välttämättä kuuluisi yhteen. Kuulumme yhteen ehkä vain hieman eri tavalla kuin rakkausromaaneissa.

Me todellakin tarvitsemme aikaa kaivata. Tarvitsemme hetkiä jolloin saamme olla erossa. Tai oikeastaan en voi täysin allekirjoittaa tätä väitettä tuon kaksilahkeisen kohdalla mutta omallani kyllä. Ja parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta joten kyllä, me tarvitsemme aikaa erossa jos haluamme olla yhdessä. Kaipaan todella vähän sellaista kiehnaamista ja läheisyyttä. Pusu tai hali silloin tällöin riittää. Parempi rakkauden osoitus on arkiset teot kuten tiskikoneen täyttämien tai lasten iltatoimien hoitaminen. Suomalainen personal space, se on se minun juttuni jopa parisuhteessa. Välillä on kyllä kiva kyhjöttää sohvan nurkassa ja halia mutta hei, rajansa kaikella.

 Hyvän muistutuksen tästä tarpeestani sain tällä viikolla. Alkuviikolla olin todella kärttyisä ja kamala avokki täällä kotona. Tiuskin ja toisen naama ärsytti. Halusin vain olla ja tehdä omia juttuni lasten mentyä nukkumaan. Loppuviikon mies olikin iltavuoroissa ja näimme ehkä kaksi minuuttia per päivä jos nukkumista samassa sängyssä ei lasketa. Ei tarvittu kuin yksi ilta yksin kotona ja rauhassa. Toisen naama ei enää nakertanutkaan ihan niin paljon. Ei oikeastaan yhtään. Tuli jopa hirveä ikävä heti, vaikka edellisenä päivänä olin jo taas kerran lähestulkoon muuttamassa toiselle paikkakunnalle. 

Tuuliviiri. Ailahtelevainen. Omaa aikaa tarvitseva. Lempeä mutta aika vittumainen sille päälle sattuessaan. Joskus saatan tuntua jopa todelta kylmältä, koska en kaipaa hellyyttä tai osaa sitä aina itse antaa. Näillä lauseilla voisin kuvailla itseäni avovaimona. Mutta hei, silti hän tuossa vaan edelleen on. Epäromanttinen ja hivenen läheisyyden pelkoinenkin. Mahdankohan olla ollut entisessä elämässäni suomalainen mies...? ;)


8 kommenttia :

  1. Toi oman tilan ja ajan kaipuu on kovin tuttua! Ja melkonen tuuliviiri myös, tunteesta toiseen alle 10 sekunnin.. :D

    VastaaPoista
  2. Loistava teksti! Ja ihana kuulla, että muillakin läheisyyden kaipuu ja tarve menee näin päin! 😉

    VastaaPoista
  3. Tää on niin mua! Ja rakennusprojekti on lähentänyt meitä entisestään tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!! :) te ootte kyllä niin söpöjä yhdessä! <3 T. Instastalkkeri ;)

      Poista
  4. Heippa Laura! :)
    Ei liity nyt tähän postaukseen mitenkään, mutta halusin tulla sanomaan, että tämä sun blogi on ihana ja sun juttuja on aina niin mukava lukea! Oon jo pidempään seurannut sun blogia ja nyt kun odotan itsekin perheenlisäystä, olen alkanut lukemaan myös muita ns. "perheblogeja", mutta ylivoimaisesti tää sun blogi on paras! Aina, kun tulen blogiasi lukemaan, tulee tunne kuin kotiin tulisi. :D Älä koskaan lopeta tätä ja jatka kirjoittelua samaan malliin.
    Hyvää syksyn jatkoa teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niisk, apua miten ihana kommentti!<3 oon ihan otettu<3!!! Onnea sinulle ihanalle odotukseen!! :)<3

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3