Kaksplus.fi

MENU

maanantai 26. syyskuuta 2016

Paino tippuu, korvienväliläski ei.



Näiden kuvien välillä on neljä vuotta. Neljä vuotta ja 17 kiloa. Kehoni on ollut viime vuosien aikana hurjan koetuksen alaisena kun paino on sahannut edes takaisin laihtumisen ja raskauksien takia. Oikeastaan vasta vuosi sitten tein päätöksen terveellisemmästä elämästä vaikka silloin painoin jo muutamia kiloa vähemmän mitä vuonna 2012. Mutta ne muutamat kilot oli tiputettu kiireisen elämän ja ahmitaan kun ehditään- dietillä. Vasta reilu vuosi sitten päätin että jo riittää paskan sysääminen sisuksiin. Tai ainakin roimasti määrää olisi pienennettävä. Kahden pienen lapsen äitinä halusin olla jaksava ja energinen.

Lupauksessani olen onnistunut. Syön terveellisesti ja säännöllisesti sekä liikun. En liiku tarpeeksi, mutta enemmän kuin ennen. Välitän oikeasti siitä, miten kehoani kohtelen. Laihduttanut en ole missään vaiheessa, mutta tyhmäkin sen tietää että sipsien ja suklaan vaihtuessa omenaan sekä maustamattomaan jugurttiin, kyllä se paino vaan putoaa. Pelkkien herkkujen jättäminen pois ei toki tätä ole tehnyt, olenhan annoskokojakin pienentänyt sekä lisännyt kasviksia mutta kuitenkin. Oikeastaan herkuttelen edelleen, mutta kohtuudella. Jokatapauksessa, tällä tyylillä painoni on tippunut pikkuhiljaa mutta varmasti. Raskauskilojen jälkeen kiloja on karissut vielä 11. Fyysisistä kiloista huolimatta on yksi läski jota en saa millään pudotettua. Ja se on korvienväliläski.



Korvienväliläski, se ei kyllä meinaa tippua sitten millään. Vaikka fiilikseni on kevyempi ja tiedän että olen pienempi mitä ennen, en osaa asennoitua siihen. Vaatekaupoilla valitsen edelleen en isommat ja turvalliset koot. Korvienväliläski ei lähde mihinkään vaikka paino tippuu. Toisaalta, mitäpä se oikeastaan haittaa? Olen aina ollut hyvinkin tyytyväinen itseeni, sekä 85 kiloisena että nyt. Ehkä se korvienväliläski juuri sen takia onkin niin tiukassa. Aina hehkutetaan miten paljon ihminen on onnellisempi ennen ja jälkeen juttujen jälkeen kohdassa mutta rehellisesti sanottuna en voi väittää olevani oikeastaan onnellisempi. Voin paremmin, jaksan paremmin ja pääsen paremmin liikkumaan. Nämä asiat ovat lisänneet hyvinvointiani toki mutta ettäkö onnea? En minä isompanakaan ollut onneton. Päinvastoin, nautin ruoasta ja laiskottelusta silloin. 

Olen luvannut etten ikinä palaisi tuohon ennen kuvan olotilaan. Mutta ihan vain puhtaasti siitä syystä, että voin fyysisesti todella huonosti nyt kun tiedän mitä hyvävointisuus voi oikeasti olla. Elämäntaparemontin tuoma laihtuminen on ollut plussaa mutta jos yksikään kilo ei olisi tippunut sen myötä, takaisin suklaan ja roskan pariin en palaisi. Se fiilis kun ei tarvitse miettiä ruokailussa missä on lähin vessa ja miten paljon mahdan nyt turvota. Se on aika uskomatonta.



13 kommenttia :

  1. Samaa korvienväliläskiä täällä! Kolme kiloo pienempänä mitä ennen lapsia eikä mahdollisuuksia pudottaa montaakaan kiloa, mut korvien välissä on vaikka muille jakaa.

    VastaaPoista
  2. Upea pudotus! Hyvä sinä! Mitenhän mä saisin alettua taas liikkumaan...? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) mulla myös liikunta vähän retuperällä, ehkä tää tästä kun arki helpottaa pikkuhiljaa! :) eli kerro tänne kun keksit keinon ;)

      Poista
  3. Hyvä sinä! Tiedän miltä tuo ajatus korvienväliläskista tuntuu. Okei, totta on, että mulla on muutama kilo liikaa, mutta tiedän myös, että niitä on kuitenkin vain se muutama. Silti eilenkin lenkillä mulla oli koko ajan sellainen olo, kuin olisin norsu joka hölkkää. Tanner tömisee ja pöly nousee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hei, niiiiiiin tuttu fiilis :D oon yrittäny opetella etten mieti miltä näytän kun juoksen mutta noh, itsekin välillä naureskelen omia mielikuviani :D

      Poista
  4. Hyvä sinä, todella upea pudotus! :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä postaus ja tiedän kyllä juuri mistä puhut! :)

    VastaaPoista
  6. Hyvältä näytät! Korvienväliläskiä löytyy täältäkin. Välillä sitä oikein hämmästyy, kun ei fyysisesti vastaakaan sitä pään sisäistä. Nyt vähän kevyempänä jotenkin omaa ulkonäköään ajattelee (turhamaisessa mielessä) paljon vähemmän. Ja valokuvien kattelu on ihanaa, siis ihan niiden pullukkakuvienkin. Sitä näkee monen asian niin eri valossa.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3