Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tappavan hiljainen rivarinpätkä.


Aamulla heräsin huonosti nukutun yön jälkeen ja vilkaisin kelloa. Puoli kahdeksan, niin vähän. Kerrankin kun olisi saanut nukkua pitkään. Pyörin, hyörin ja ja yritin löytää nukkumattia kauan mutta sitten annoin periksi ja nousin aamukahvin keittoon. Naureskelin itsekseni miten sitä aina jaksaa valittaa kun lapset valvottavat mutta kun lapset eivät ole kotona, nukun todellisuudessa paljon huonommin mitä yleensä. Havahdun unesta vähän väliä ja mietin pelottavan tyhjää lastenhuonetta seinän takana.

Oli outoa keittää aamukahvia kun kukaan ei pyörinyt jaloissa. Siivosin edellisillan juhlien jäljet ja istahdin Netflixin ääreen jossa vietin seuraavat pari tuntia. Join kahvia ja söin popcornia aamupalaksi kun tänään ei tarvinnut toimia esimerkkinä pienille ihmisille. Laskin minuutteja koska pienet ihmiset palaisivat kotiin. Oli outoa kun lelut pysyivät lelukorissa eikä kaaoksesta ollut tietoakaan vaikka olin jo toista tuntia ollut jalkeilla. Pelottavan outoa. Suoraan sanottuna masentavaa.




Koti ei ole koti ilman lapsia. Ilman lapsia koti on liian hiljainen ja siisti. Liian eloton ja masentava. Käyn joka ilta suukottamassa tyttöjä juuri ennen kuin itse menen nukkumaan. Ihailen nukkuvia lapsiani ja mietin miten onnekas olenkaan. Eilen illalla turun yöelämästä (okei, ei edes ihan yöelämästä koska lähdimme todella aikaisin kotiin nukkumaan. Kesällä on tullut juhlittua joka kuukausi jotain joten tällä kertaa houkutteli vain hyvät yöunet ja suihku) palatessamme menin tuijottamaan tyhjää lastenhuonetta. Kahta tyhjää sänkyä joista puuttui kaksi tuhisevaa pörröpäätä. Nuuhkaisin molempien tyttöjen tyhjiä sänkyjä ja ikävöin. Voi että miten ikävöin. Mutta toden totta ikävä tekee hyvää. Osaa taas aivan eri tavalla arvostaa sitä arkea. Nyt kuitenkin tuntuu että hetkeen en tahdo ikävöidä ja syksyn tullen on hyvä rauhoittaa viikonloput lapsille. 

Tällä kertaa ikävä tuntui siltä, että sitä kuuluisaa omaa aikaa on kyllä saatu kesän aikana tarpeeksi. Kesälomien aikana kerran kuussa vietetty yksi yö erossa lapsista ei tuntunut miltään koska arkisin olimme muuten aina yhdessä. Nyt taas töihin paluun myötä tuntuu että jo pelkät työpäivät ovat liikaa. Haluaisin vain liimata nuo kaksi pörröpäätä kainaloihini jotta voisimme aina olla yhdessä.



Mutta hei, tämäpä juuri tuon oman ajan tarkoitus onkin. Loppuviikosta voin olla jo aivan eri mieltä ja lähettämässä tappelevia ja kitiseviä lapsiani Timbuktuun. Siihen asti kuitenkin nautin tästä tunteesta kun koti on taas koti ja kaksi pientä pörröpäätä tuhisevat niin kiltisti omissa sängyissään. Juuri siellä mihin he kuuluvatkin. 

Eilen oli kerrassaan mainio ja hauska ilta. Onnistuneet synttärijuhlat kivan ohjelman, hyvän seuran ja ruoan parissa, Siltikin valehtematta juhlien paras osuus oli tänään kun pienet naurusuut saapuivat kotiin ja sain repiä koristeilmapallot heidän leikkeihin ja söimme yhdessä edellisillan herkkuja.


2 kommenttia :

  1. Olen niin samaa mieltä, koti ei ole koti ilman lapsia :) Itselläni on hirveä vaikea viettää vapaa päivää jos lapset ovat poissa :D http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo ei sitä vapaa päivänä oikein osaa mitään tehdä :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3