Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Internet; vanhemmuuden vihollinen vai paras ystävä?

Istuimme tänään koko perheen voimin iltapalalla. Jokaisella meistä oli oma iltakaakao mukissa ja kuuntelimme samalla lastenlauluja. Olo oli ihana ja rentoutunut mutta samalla pohdin miten paljon turhaa sokeria tuossa kaakaossa mahtaa olla. Kyllä ne lapset voisivat paljon paremmin ilman kaakaota. Hyi minua huonoa äitiä ja tuota sokerilitkua.

Hetkonen, kuka minun pääni sisällä puhuu!? En ainakaan minä itse. Koska meillä sokeri ei ole vihollinen. Tiesin heti kuka siellä puhui, internet. Tuo jokaisen vanhemman paras ystävä sekä pahin vihamies. Se saa sinut kyseenalaistamaan kaiken. Aivan kaiken.

Tieto lisää tuskaa. Todellakin. Miten helppoa vanhemmuus oli ennen internettiä kun ei tiennyt miten monella tavalla sitä voisikaan pilata lapsensa. Kun ei tiennyt että rokotukset, sokeri ja kieltäminen olisi saatanasta. Kun ei tiennyt kaiken maailman sairauksista ja turvaistuintesteistä. Kuinka helppoa oli elää ja olla kun se naapurin Ulla oli ainut jolta saattoi mielipidettä kysyä askarruttavassa asiassa. Mielipiteitä sai sen yhden. Yhden ja ainoan ilman ristiriitoja. Kiitos internetin, nyt niitä on tuhansia ja taas tuhansia. Mielipiteitä, tapoja ja lyttäämistä. Faktatietoa ja foliohattuilua. Voihan internet.

Toisaalta, vanhemmuus oli kai tuolloin myös hyvinkin yksinäistä. Epäilen ettei silloin ollut langan päässä kuuttakymmentä naista joilla kaikilla oli samassa kuussa laskettu aika kuin sinulla. Ei ollut mahdollisuutta kysellä kokemuksia mistään vaan opit kaiken kantapään kautta. Vauvan talvivaatetuksesta ensimmäisiin soseisiin. Ellei se naapurin Ulla sitten sattunut olemaan kaikkitietävä konkari lastenkasvatuksessa. Ainut asia josta sai faktatietoa oli alan ammattilaiset, kirjasto ja lähipiirin kokemukset. Eipä paljon yön pimeinä tunteina saanut tietoa mikä on kauhukohtaus tai koliikki jos lapsi karjui vain karjumistaan. Tästä päästäänkin seuraavan rakkaaseen viholliseen: Googleen. Tuo perkeleiden perkele. Ja silti niin rakas että ihmettelen miten ilman sitä on joskus selvitty hengissä.

Käsi ylös joka on joskus googlettanut jotakin raskauteen tai vanhemmuuteen liittyvää? Veikkaan että jokaisen käsi siellä ruudun toisella puolen nousi. Minulta nousisi vaikka tuhat mutta siitä huolimatta että aika multitaskaajamutsi olenkin, on minullekin suotu vain kaksi kättä joita nyt täällä nostelen niin vimmatusti. Google, oi rakas google. Se kyllä tietää kun jokin asia askarruttaa. Mutta samalla sieltä lävähtää silmille kaikki. Kaikki prosentit, todennäköisyydet ja taudit joiden olemastaolosta et edes tiennyt. Ennenkuin nyt kun rakas google sen sinulle päätti näyttää. Keskustelupalstoille eksyessäsi tuntuu että jokaisen kumminkaimalla on ollut jokin kamala kokemus raskaudesta tai lapsen sairaudesta. Ihan jokaisella. Tieto lisää tuskaa, tieto lisää tuskaa..Itse muistan miten raskausaikana keskellä yötä kamalassa menettämisen pelossa googlettelin Matildan vauva-aikana kätkytkuoleman prosentteja. Elviran aikana asia askarrutti myös, mutta pää pensaaseen tyyppinä en uskaltanut edes googlettaa asiaa. En koskaan saanut selvyyttä helpottiko luvut tuskaani vai lisäsivätkö. Niin harvalle mutta kuitenkin niin monelle. Ja kun samalla tietenkin lävähti ne kaikki kumminkaimat jostakin keskustelupalstalta siihen ruutuun.

Niin että vihollinen vaiko paras ystävä? En todellakaan tiedä. Välillä oikeasti tämä kaikki tiedon saaminen ja jakaminen ahdistaa minua toden teolla. Välillä tekisi mieli poistaa kaikki kontaktit nettimaailmaan aina blogista facebookkiin mutta siltikään sitä en ole vielä päätynyt tekemään. Niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, olen se pää pensaaseen tyyppi. Välillä haluaisin sulkea silmäni kaikelta pahalta, vänkäämiseltä ja nettikasvatukselta ja vain olla omassa pienessä kuplassani jossa kaikki on hyvin. Internet ja siellä pyörivät ihmiset saavat minut kyseenalaistamaan välillä kaiken joka liittyy lapsiin tai vanhemmuuteen. Aivan kaiken. Ja se tietenkin lisää tätä vanhemmuuden tuskaa ja stressiä. Mutta taas samalla minä rakastan tätä. Vertaistukea ja neuvoja parin klikkauksen päässä. Yötä päivää. Aivan mahtavaa.

Ja suuri kiitos tästä nettirakkaudesta kuuluu teille. Kolmen vuoden blogiurani aikana olen saanut teiltä aivan upeita vinkkejä ja vertaistukea. Kiitos siitä aivan älyttömän paljon <3


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3