Kaksplus.fi

MENU

lauantai 1. lokakuuta 2016

Lapsille tärkeät lelut aiheuttavat äidille harmaita hiuksia.


Olen aina ajatellut miten ihanaa kun lapsillani on joku tärkeä lelu. Lelu ylitse muiden. Olen mielessäni kuvitellut miten yltiösöpöjä tytöt olisivat raahatessaan näitä leluja joka paikkaan ja nukahtaen aina ne kainalossaan. Äitiys opettaa, äitiys opettaa...Nyt lähinnä voisin kirota nuo lelut maanrakoon ja repiä riekalaiseksi ihan vain siksi koska nakertaa. Selitykseksi sanoisin jotain yhtä uskottavaa kuten naapurin koira tai avaruusolento. Mutta tiedättekö, varsinkin nuorimmaisen jo selkeästi addiktion puolella oleva rakkaus riepuaan kohtaan aiheuttaa hermojen menetystä kasvavissa määrin. Kun sitä pirun riepua ei saisi pestä. 




Tai oikeastaan saisi, mutta kun se riepu pitäisi saada heti takaisin. Aika ilman riepua on kitinää ja vitinää. Ja rievun ei tarvitse olla edes kädessä, riittää kun se on saatavilla silloin kuin sitä tarvitaan. Ja auta armias kun se ei ole, syttyy sota. Sota nimeltä kitisen, vitisen ja väännän kaikesta. Ihan uskomatonta miten tuo pieni ihminen voi aistia ettei riepu ole juuri nyt saatavilla. Kun se on saatavilla niin sitä ei aina edes tarvita. Mutta kun se on siinä, valtakunnassa kaikki hyvin. Riepu on oltava mukana aina ja kaikkialla ja sen neljää kulmaa on vuorotellen kiva mussuttaa. Voitte siis kuvitella miltä kyseinen kapistus näyttää vaikka sitä viikottain pyykkään.


Ja kirsikkana kakun päällä uniriepu ei ole mikään riepu vaan peitto. Matilda sai Elviran kummisedältä kastelahjana Pentikin peiton sekä unirätin mutta vahvatahtoisena ja suuruuden hulluna meidän pieni matamimme valitsi sen isomman omaksi rakkaakseen. Olen vakavasti alkanut harkitsemaan samanlaisen peiton ostamista kakkosrievuksi aina siksi aikaa kun toinen on pesussa. Tai kuivausrummun hankintakin kävi mielessä mutta ollaan tuolla vaihtoehto A:n puolella enemmin, paljon halvempaa. Viime kerralla kuivatin rievusta suurimmat vedet pois kun laitoin saunan päälle, tänään föönasin rättiä puolisen tuntia. Mitäpä sitä ei äiti oman lapsensa onnen (tai omien hermojensa..) eteen tekisi. Tänään rätin pesukuivatusoperaatio kesti vain kolmisen tuntia mutta mikä määrä kiukkua näihin tunteihin mahtuikaan. Aivan uskomaton määrä. 

Mutta mitäpä minä tässä valitan, äidin tyttö. Vaatekaapin perältä löytyy nimittäin edelleen minun rakkain unileluni. Koira nimeltä Hauva. Löytyykö teidän lapsilta rakkausleluja ja miten niiden huoltopäivistä selvitään kunnialla?


Ja katsokaa tätä iloa. Kun kolmen tunnin pitkän vieroituksen jälkeen saa putipuhtaan ja edelleen hieman kostean rievun takaisin. Elämän pienetsuuret ilot. Sekä pienelle kaipaajalle että hänen vanhempiensa korville sekä hermoille.

5 kommenttia :

  1. I feel you!Meillä unieriepu on nuhraantunut harsoliina. Ja siinä rievussa on magiaa: sitä kaivataan vaan nukkumaan mennessä, mutta jos sen länttää salaa aamuvarhaisella pesukoneeseen lähtee samantein salainen hälytys lapselle ja pesukonetta pahoinpitelevä raivokalle kuoriutuu esiin. Onneksi harso sentään kuivuu nopeasti patterin päällä -tai vartissa hiustenkuivaajalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua :D:D hahha ei saisi nauraa mutta voin kuvitella ton tilanteen kun toinen riehuu pesukoneen edessä :p :D ja hei totta, harso on kyllä nopea kuivattaa! :)

      Poista
  2. Tuo riepu ei ainakaan niin helpolla hukkaan joudu :D Meillä isompi poika rakastui vauvana kummisedältään saatuun pehmeään soittorasiaan. Tietysti juuri sellaiseen, mitä ei niin vaan pestäkään ja joka oli aina hukassa! Ostin sitten toisen samanlaisen ja selvittiin siihen asti kunnes kuopus varasti toisen itselleen. Nyt meillä on sitten kaksi unikaveria aina hukassa ja tuplasti unettomia öitä jolloin nämä pehmot ovat pesussa. Ehkä pitäis ostaa suosiolla vielä kolmas samanlainen otus?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta hei, jotain positiivista: EI AINAKAAN LUULIS HUKKUVAN! :D ja todellakin, kolme taikka neljä jos vaan nää kiukkuraivot on estettävissä! :p

      Poista
  3. Meillä nuorimmalla on apina pehmolelu jolta jo häntä täysin syöty, pari narua jäljellä, on parsittu jo useaan otteeseen. Tyttö on nyt 3,5v. Pesen niin harvoin kun mahdollista mutta pakko sekin on ajottain tehtävä, ei nimittäin kelpaa vara-apit yhtään...on kokeiltu :D Onneksi on kuivausrumpu sentään :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3