Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mistä tunnet sä kodin?


Olen potenut jo pitkään muuttokuumetta. Katsellut kuukausia oikotietä ja etuovea tietämättä oikeastaan mitä etsin. Omakotitaloa, kerrostaloa tai rivitaloa. En minä tiedä, kunhan katselen. Haluan muuttaa mutta mikään vaihtoehto ei ole oikea. Oikean kodin metsästämisessä saattaa mennä vaikka kuinka kauan mutta pari päivää sitten siihen havahduin: ehkä minä sittenkin olen jo kotona. 

Tässä kodissa on paljon muistoja vaikkemme ole asuneet täällä kuin pari vuotta. Molempien tyttöjen ensiaskeleet ja niin paljon lämpöä sekä rakkautta. Tätä kaikkea ihanaa on varjostanut myös ne ei niin kivat muistot; babyblues ja rankka vauvavuosi. Väsymys, itku ja tappeleminen. Sotkuinen koti jossa kädet, aika ja jaksaminen ei riittänyt sitten millään. Luulen että suurin syy tähän muuttokuumeeseen on ollut juurikin tämä. Olen ollut ahdistunut sotkuun ja sen hetkiseen hyvin hektiseen elämänvaiheeseen, en itse asuntoon. Ehkä ajattelin että saamalla lisää tilaa ja "uuden alun" kaikki muuttuisi parempaan. Mutta eihän se näin ole, vaikka tilanpuutteella olen yrittänyt hyväksyttää haluni muuttaa taas. Kaksi kerroksinen 84,5 neliön rivitalo asunto riittää vallan mainiosti meille. Materialismia ei tarvitse haalia ja rojuista on joskus hyvä päästä eroon. Ei siirtää täynnä olevasta varastosta isompaan.



Vaikka rankat ajat ja babylues on jo historiaan, olen edelleen niin vimmatusti selannut myynnissä olevia asuntoja. Mutta tällä viikolla tajusin että en minä enää tahdo edes muuttaa. Selaan ilmoituksia tottumuksesta mutta en edes tiedä mitä etsin. Kaikista löytyy jotain huonoa ja ajatus muuttamisesta, vanhan asunnon myymisestä sekä suuremmasta asuntolainasta saa stressitason nousemaan sekunnissa pilviin. Meidän kodissa on vielä tekemistä ennenkuin olen siihen tyytyväinen mutta se on koti. Se oikea koti. Koti täynnä muistoja ja ihania asioita. Koti jossa tänä iltana paloi kynttilät ja leikki iloiset prinsessat lattialla. Koti jossa on onnelliset vanhemmat, onnelliset lapset sekä lämmin tunnelma. 

Ja rumat muovimattolattiat. Voi miten ne ovatkaan rumat. Mutta edellä mainittujen syiden takia kestän katsella niitä päivästä toiseen. Aina tammikuuhun saakka, jolloin ne saavat luvan lähteä ja laminaatit tulla tilalle. Vihdoin. 


2 kommenttia :

  1. Tuttuja pohdintoja. Me löysimme unelmiemme kodin, kun uskalsimme sanoa tälle paikkakunnalle ja maakunnalle kyllä vihdoinkin. Nyt emme ole täällä enää käymässä vaan juurtumassa. Mun blogissa muuttopohdintoja tässä: http://www.ylipyykkivuorten.fi/2016/05/uskaltaisimmeko-ostaa-omakotitalon.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä ! :) hyvältä kuulostaa, toivon että mekin löydetään seuraavaksi se koti johon juurrumme. Tämä ei saa olla se koska on liian pieni vaikka nyt kodilta tuntuukin :p

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3