Kaksplus.fi

MENU

maanantai 10. lokakuuta 2016

Saako vieraita lapsia komentaa ja heidän leikkiinsä puuttua?


Eilen laivamatkalla törmäsin ensimmäistä kertaa asiaan josta olen kuullut paljon juttua, mutten koskaan itse omin silmin vielä nähnyt tai kiinnittänyt huomiota. Nimittäin vieraiden lasten leikkiin ja tarpeeseen puuttua siihen. Tai enemmänkin meuhkaamiseen ja riehumiseen. Eikä vanhempia tietenkään näkynyt tai kuulunut mailla halmein juuri silloin kun heitä olisi tarvittu...

On kumma miten osa vanhemmista unohtaa kasvatusvastuunsa julkisella paikalla. Ei välitä, koe itse olevan sillä hetkellä tarvetta välittää ja puuttua tai sitten ei vain ihan yksinkertaisesti huomaa tilannetta kun ei tarkkaile lapsiaan. En ole mikään julkisen paikan nipottaja jonka mielestä lasten pitäisi olla hiljaa ja paikallaan. En suinkaan, mutta siinä kohtaa kun ympärillä olevat lapset ovat vaarassa saada osumaa toisten rajuista leikeistä, alkaa pikkuhiljaa minunkin pipoani kiristämään. Eilen tosiaan laivalla oli tälläinen tilanne.

Laivan ravintola oli tupaten täynnä. Ravintolan keskellä on tanssilattia jossa lapset leikkivät. Lattialla oli muutama muovinen mopo joilla hieman isommat pojat leikkivät. Juoksivat ja törmäilivät pisin poikin lattiaa. Meno oli aika päätöntä, ja vaikka meidän tytöt kävelivät tanssilattian reunalla, olivat he aika-ajoin vaarassa saada osumaa kantapäästä tai moposta. Pojat olivat iältään ehkä 5-7 vuotiaita, tavallaan jo vanhoja mutta joka tapauksessa vielä minun mielestäni aika vahdittavassa iässä. Varsinkin jos yhtään tietää lapsensa menojalan joskus hieman villiintyyvän. Vaan missäpä oli poikien vanhemmat kun muut lapset saivat heidän lapsiaan väistellä ja pitää huolta ettei tule haavereita? Ei näkynyt, ei kuulunut. Siinä vaiheessa kun yksi heistä heitti mopon yhtä tyttöä päin, puuttui Tino leikkiin ottamalla mopon käteen ja sanallisesti hieman rauhoitti tilannetta. Poika lähti vähin äänin mutta sekunnin murto-osassa meno oli ihan yhtä rajua.



Sisäinen tiikeriemoni meinasi nousta tuolille seisomaan ja karjumaan että kenes perkeleen penskat täällä riehuu ja missä vanhemmat ovat? Vaan enpä noussut, ei ihan minun tyyliäni vaikka sisäinen minäni olisi ehkä näin halunnut siinä vaiheessa tehdä kun Matilda olessaan vain metrin päästä meistä vanhemmista meinasi saada osumaa moposta. Vaan kun en oikeasti tiennyt miten tässä tilanteessa olisi kuulunut toimia tai miten ylipäätänsä olisin halunnut toimia.

Jättää kokonaan huomiotta ja ottaa omat vastahakoiset lapset pois hauskanpidosta istumaan syliin jotta he olisivat turvassa? Etsiä poikien vanhemmat jotta voisin pyytää heitä rauhoittamaan leikkiä? Ottaen riskin että saan hirveät huutohaukut toisten elämään puuttumisesta. Jutella itse poikien kanssa reilusti ja ammattini antaman taidon mukaan? Ottaen riskin saada hetken päästä kiljuntaa ja haukkuja toisten kasvatukseen puuttumisesta ja lapsille aiheuttamistani traumoista. Onneksi poikien leikki rauhoittui ja he poistuivat paikalta joten tilanne meni ohi ennen kuin mennäkkö vai eikö mennä jahkailultani ehdin toimia.

Kyllä nykymaailman meno on mennyt hulluksi kun tälläsiäkin pieni ihminen pohtii. Ennen sitä puututtiin tosta vaan jos joku koki sen aiheelliseksi. Ja ojennetun lapsen vanhemmat kiittelivät, eivät uhanneet rikosilmoituksilla tai lasten traumoilla. Voihan maailma mihin olet mennyt...Itse kun tasan tiedän että jos kyse olisi minun lapsistani ollut, olisin halunnut että heitä kommennetaan ja tullaan kertomaan minulle ellei se auta. Minun lapsiani saa komentaa ja toivon että joku sen tekee ellen itse juuri sillä hetkellä syystä taikka toisesta ole siinä. Vaan kun nykyään kaikesta pahoitetaan mieli enemmän tai vähemmän niin on vaikea toimia vaikka tarkoitus olisi hyvä. Ja kun oikeastaan ajattelen että jos toisten lasten turvallisuus on kyseessä, koen tämän olevan myös jollain tapaa minun vastuuni. Vastuu puuttua, ellei vanhemmat ole siinä paikalla. Siltikään en sitä tehnyt ja ehkä siksi juuri tätä asiaa edelleen pohdin.

Mutta mitä mieltä te olette, saako vieraiden lasten leikkiin puuttua? Miten te olisitte tässä tilanteessa toimineet?


23 kommenttia :

  1. Muistan omasta lapsuudestani kuinka kerrostaloyhteisössä oli ihan normaalia ja hyväksyttävää, että muiden lasten touhuihin sai puuttua ja pitikin puuttua jos jotain kähäkkää tms. syntyi. Toki sieltä löytyi pari kappaletta niitä joiden lasten tekemisiin EI missään nimessä olisi saanut puuttua...
    Nykypäivään tämä "yhteisökasvattaa" ei taida enää valitettavasti istua :( puhuttiin tästä itseasiassa juuri työkaverien kesken ja ihmeteltiin,että mihin tämä on kadonnut. (olen itsekkin siis päiväkodissa töissä :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. me ollaan töissä mietitty tätä asiaa myös! Toisaalta, itse työskentelen monikulttuurisessa päiväkodissa ja siellä edes hippusen on vielä tätä yhteisöllisyyttä havaittavissa, mikä on aivan ihanaa! :)

      Poista
  2. On se kumma juttu, kun ennen vanhaan lapset eivät saaneet traumoja vaikka niille antoi tottelemattomuudesta remmiä, mutta nykyisille trauma tulee jo siitä, jos vähän suusanallisesti toruu. Elämme hulluja aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä en ihan välttämättä allekirjoita henkilökohtaisesti tuota etteikö fyysisestä kurituksesta tulisi traumoja (tosin ihan vain mielipiteellä, omaa kokemusta en luojan kiitos ole) mutta ymmärrän sun kommentin pointin ! :)

      Poista
  3. Siis Mun mielestä jokaisella aikuisella on jopa velvollisuus puuttua sellaiseen leikkiin, josta aiheutuu muille vaaratilanteita. Mut mulla meinaa silmät pullistua päästä jos sellanen 'ei mun lapsi ikinä koskaan mitään pahaa'- äiti alkaa komentaa mun lasta ilman hyvää syytä. Ensin hänen lapsi ottaa lelun mun lapsen kädestä ja ku mun lapsi päättää haluta lelunsatakas nii 'ei mun lapsi ikinä koskaan'- äiti syöksyy väliin ja räkkyää. Lapset on lapsia ja mielestäni saavat aika pitkälti hoitaa välinsä itse. Puutun kyllä tarpeen vaatiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi on kyllä totta että noi vanhemmat on aika, noh raivostuttavia :D

      Poista
  4. Mä kyllä puutun jos tilanne oikeasti sitä vaatii, se tulee jotenkin ihan luonnostaan ja sanatkin löytää paikkansa :) En siis puutu hyökkäävästi tai syyttävästi vaan kerron asiallisen napakasti mitä ja miksi :)

    VastaaPoista
  5. Meillä sattui samankaltainen tilanne eräs päivä leikkipuistossa.. Kaks 4-5v poikaa leikkivät vähän hurjempia leikkejä, mitä meidän vajaa 2v, joka innoissaan seurasi poikien touhuja. Pojat alkoivat pian härnätä meidän tyttöä, joka tietysti oli poikia hitaampi. Toinen poika viuhahti tyttöni ohi kaataen samalla hänet. Silloin sanoin pojille tiukasti, mutta asiallisesti, että noin ei voi tehdä kun tyttö on niin paljon pienempi ja jos haluaa leikkiä hurjia leikkejä niin pitää sitten pysyä kauempana, eikä tulla liian lähelle jossa voi satuttaa muita..
    Poika taisi kyllä itsekkin pelästyä kun kaatoi vahingossa meidän tytön, sillä huomasin hänen vähän ehkä nolostuvan..

    Vanhempia ei siis näkynyt koko puistossa.
    Mietin itse aina, että voinko tehdä jotakin tai vetääkö joku siitä hernarit nokkaan, mutta silloin kun omaan meinaa tai osuu niin silloin leijonaemo ei kerkeä enää miettimään..

    Vaikka kuinka asiallisesti sanot, niin aina on niitä jotka ottavat nokiinsa joka tapauksessa. Itse myös toivoisin lapsieni touhuihin puututtavan, jos käyttäytyvät kurjasti.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuulostaapa nuorilta lapsilta olemaan aivan yksin puistossa! :/ :) mutta noin minäkin ajattelisin että voi asiaan puuttua, fiksusti toimit ! :)

      Poista
  6. Kyllä mie puutun aika herkästikin, just kun on tehnyt paljon töitä lasten kanssa, niin se tuntuu luontevalta. Sisäinen kerhotäti herää aina :D Hah. Sitten toki yleensä vältän puuttumasta, jos lasten vanhemmat on paikalla ja heitä ei tunnu häiritsevän, koska voinhan itsekin vain olla liian nipo. Mutta siis jos on vaaraksi muille lapsille (tai itselleen), niin saa ja pitää puuttua. Pitää vaan olla jämpti, mutta ei nipo :D

    VastaaPoista
  7. Puutun kyllä, mutta toivoisin että minulla olisi vieläkin enemmän rohkeutta puuttua. Toisaalta myöskin ihmettelen suuresti tuota, että lapset jätetään vahtimatta, enkä tähän hätään keksi yhtäkään järkevää tilannetta, jossa ehkä jättäisin meidän viisivuotiaan yksin johonkin. Ja todellakin toivon, että jos joskus kävisi niin, että minulta menisi meidän lasten perseilyt ohi tms., niin siihen puututtaisiin. Mun mielestä kuka tahansa vanhempi voi kelle tahansa lapselle sanoa hänen käyttäytyneen väärin, jos se tehdään rauhallisesti, jämäkästi ja perustellusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mietin ihan samaa, minun mielestä 5 vuotias on vielä tosi pieni olemaan yksin! :/ :) ja samaa toivon minäkin!

      Poista
  8. Mä oon hiljaisena tyyppinä huono puuttumaan, mutta siinä kohtaa kun oma lapsi tai oikeasti toinen pieni on vaarassa jäädä alle tms. on pakko sanoa. Pahimmat muistot ovat eräältä huoltoasemalta, jossa oma suht ujo 2v poika jäi ylös kiipeilytelineeseen "jumiin" eikä uskaltanut tulla alas kun kaksi n. 7-vuotiasta tyttöä päättivät karjua, huutaa, lällättää tälle ja tukkia reitin josta tullaan alas. Että suututti etenkin kun lasten vanhemmat olivat vieressä, mutta onneksi likat ymmärsivät puhetta kun kävi sanomassa, että reilusti pienempää suorastaan pelottaa heidän käytöksensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä muakin olis suututtanut jos vanhemmat vaan katsoo vieressä eikä puutu! :o

      Poista
  9. Kyllä mun mielestä saa ja pitääkin puuttua, varsinkin jos tilanne on oikeasti vaaraksi muille lapsille. Itse ärähdän ehkä turhankin helposti ja tiukkaan sävyyn, mutta vain jos tilanne sitä vaatii. En ymmärrä sitten tippaakaan sitä että ne omat herrantertut jätetään vahtimatta - ja erityisesti jos sitten kehdataan vielä valittaa muiden puuttumisesta tilanteeseen. Hölynpölyä. Lapsi tarttee rajat, ja jos ei vanhemmat osaa niitä asettaa niin joku muu saattaa sen tehdä.

    VastaaPoista
  10. Mä olen itse ainakin pari kertaa joutunut puuttumaan, kun toisen lapsen vanhempi on katsonut vaan vierestä eikä sanonut mitään. Olihan siinä aika nyrpeää ilmettä toiselta, mutta itseppä ei puuttunut tilanteeseen vaikka vieressä seisoi.
    Mun mielestä on ihan oikein puuttua tilanteeseen, jos se puuttumista vaatii ja myös mun lapsia saa komentaa tarvittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ! Musta hassua näyttää nyrpeää saamaa jos oma lapsi hölmölilee ja joku muu puttuu. ITse olisin ainakin vaan kiitollinen ! :)

      Poista
  11. Joo, kyllä mie ainakin olen joutunut muutamaan otteeseen puuttumaan toisten leikkeihin. Ja itse ainakin toivoisin, että myös oman lapsen touhuihin sitten aikanaan aikuiset puuttuisivat, jos en itse ole paikalla pitämässä jöötä :)

    VastaaPoista
  12. Itse puutun toisten lasten leikkeihin, mikäli tiedän sen olevan jollekin leikissä mukana olleelle epämiellyttävää, jos leikki on vaarallista tai muuta tällaista. Mahdollisiin kiusaamistilanteisiin puutun epäröimöttä hetkeäkään, näitäkin tapauksia valitettavasti löytyy jo melko pienistäkin lapsista.. Ja totta kai, usein on niin että vanhempia ei näy missään! Oli lapsi sitten 2v tai 7v, täällä piha-alueella kaikenikäiset leikkivät yksin, jopa autotiellä! Kä-sit-tä-mä-tön-tä, mietin aina: missä heidän vanhempansa ovat? Jopa surullista, kuinka pieniäkin lapsia näkee leikkinässä aivan yksinään..

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3