Kaksplus.fi

MENU

torstai 27. lokakuuta 2016

Tänään minulla oli peiliin katsominen paikka.


Olipa kerran eräs torstai kun kaikki nousivat vähän väärällä jalalla. Uhmailevalla kolme veellä oli kaikki huonosti. Vaatteet, aamupala, unilelut, piirretyt. Kaikki. Aivan kaikki.Viimeinen niitti oli kun ei kenkä mennyt kerralla jalkaan. Ei olisi jaksanut tehdä yhtään mitään itse ja äiti oli niin typerä ettei totellut ja palvellut heti siltä seisomalta. Alkoi huuto. Aivan järkyttävän kovaääninen kiukkuhuuto (anteeksi naapurit...)

Minun hermoni oli tässä kohtaa tottakai venyneet ja paukkuneet jo äärirajoilleen. Monesti. Miljoonasti, enkä edes liioittele. Koska molemmat tyttöni taitavat vihata pukemista ja varsinkin aamuisin, huusi tässä kohtaa jo kullannupuista molemmat raivo-oopperaa. Nipsnaps sanoi äidin hermot ja tiuskaisin haalarin päällä huutavalle taaperolle: Nyt Elvira pue jo se haalari päälle. Äiti on sanonut jo monta kertaa eikä mitään tapahdu. Iso tyttö! Enkä todellakaan mitenkään kovin lempeään ja ihanaan ääneensävyyn.

Pieni raasu sai huutonsa seasta sanottua: Mutta äiti saanko minä rauhoittua ensin? Tässä kohtaa toinen oli niin suloinen ja fiksu että äidin kiukkupilvi jo hieman kirkastui. Vastasin hieman lempeämmällä joskin edelleen aika tiukkaan sävyyn: Totta kai rakas saat. Rauhoitu ja pue sitten. Rakas lapseni vastasi siihen kunnolla parkaisten: Mutta äiti rauhoitu sinäkin!

Niin. Peiliin katsomisen paikka. Jos itse on kuin myrkyn niellyt neiti hapannaama kiukkupussi ärjymonsteri jota äidiksikin kuulemma joskus voi kutsua, on aika tekopyhää pyytää toista rauhoittumaan. Miten tuosta pienestä lapsesta on voinutkin kasvaa noin viisas ihmisenalku. Kaikesta minun kiukuttelusta ja huonoista päivistä huolimatta. 



6 kommenttia :

Kiitos kun kommentoit <3