Kaksplus.fi

MENU

tiistai 22. marraskuuta 2016

Äidin somettaminen on lasten laiminlyömistä.


Tänään työpäivän jälkeen istuimme tyttöjen kanssa keittiössä. Tytöt muovailivat kaikessa rauhassa otuksiaan ja kakkujaan samalla pölpöttäen ja kikatellen. Tunnelma oli mukava ja seesteinen joten minä otin kupin kuumaa glögiä ja uppouduin hetkeksi somen maailmaan. Havahdun siihen kun isompi tytöistäni huutaa: äiti, äiti Matilda syö muovailuvahaa! Nostan katseeni ja nään miten nuorempi tyttöni irvistäen sylkäisee muovailuvahapallon keskelle keittiön lattiaa. Oli kai paha kakku. Ja minä sätin itseäni siitä miten huono vanhempi olin kun en ollut täysillä läsnä ja näin pääsi tapahtumaan. Varsinkin kun syyllinen tähän tapahtumaan oli se paskan vanhemman merkki: sosiaalinen media.

Kenelläkään ei varmasti mennyt ohi Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa- kampanja jossa korppi nappaa lapsen äidin silmien alta. Äiti ei huomaa tapahtumaa koska on älyluurinsa pauloissa. Kampanja oli kaikin puolin ei niin minuun makuuni vaikka herätti kyllä paljon ajatuksia. Lähtökohtaisesti uskon kuitenkin aina enemmän hyvään kuin pahaan, joten vanhempia syyllistävä kampanja meni näiltä osin jo heti alussa metsään. Toisekseen ihanko totta tähän maailmaan tarvitaan vielä vähän jotain lisää josta me vanhemmat voisimme itseämme sättiä ja ottaa lisää paineita?


Vanhemuus on kovin yksinäistä välillä. Välillä äitiyslomani aikana päivän ainoa kontakti toiseen aikuiseen ihmiseen oli siellä langan toisessa päässä. Välillä se kymmenen minuuttia tunnissa oli juuri se henkireikä jota tarvitsin jotta taas jaksaisin miljoonannen kerran leikkiä samaa Frozen leikkiä ja taistella samalla lamaannuttavaa pyykkivuorta vastaan. Ja sitten joku tulee ja sanoo että hyihyi huono äiti kun siellä somessa roikut etkä anna täyttä huomiota lapsillesi. Kun minä olen sitä mieltä että todellakin olen sen ansainnut.

Vanhemmuuden takia ei tarvtise luopua kaikesta. Vanhemmuus on osa minua, ei koko minuuteni. Vaikka olen hankkinut lapsia, ei tarkoita että olisin kadottanut sen aikaisemman Lauran johonkin. Sen Lauran, joka haluaa edes hetkeksi riisua äitiviitan ja istua itsekkäästi hetkeksi alas ja tehdä jotain ihan omaa. Oli se sitten lämmin kahvi, some taikka Kaksplussan uusin painos. Minä olen sen ansainnut. On ihan okei joskus olla itsekäs ja tehdä mitä tykkäät tehdä. Oli sinulla sitten lapsia tai ei.


Minä tahdon opettaa lapsilleni että äitilläkin saa olla jotain omaa. Myös muulloinkin kuin lasten uniaikana. Kun sanon että odota hetki, äiti tulee kohta tai äitillä on juttu kesken niin silloin odotetaan se pieni hetki. Aina tavoitettavissa- ominaisuutta tärkeämpänä pidän sitä, että jos luvataan niin sitten se toteutetaan. Jos sanon tulevani ihan kohta, silloin minä tulen. 

Tänään istuin kymmenen minuuttia facebookissa kun lapseni muovailiviat keskenään. Korppi ei vienyt lapsiani, mitä nyt toinen maistoi hivenen muovailuvahaa. Se kymmenen minuuttia omaa aikaa takasi sen, että jaksoin seuraavan tunnin jäätyä, sulaa, jäätyä ja taas sulaa Frozen Annana. Pieni hetki omaa aikaa antaa myös lapsille. Nimittäin sataprosenttisesti läsnäolevan vanhemman.

Tiedän että sosiaalinen media riippuvuksineen ja lastenhoidon laiminlyönteineen saattaa olla oikea ongelma joissakin perheissä. Mutta tiedättekö, ei se syyllistäminen ketään auta. Tämänkin kampanjan rahat kun oltaisiin käytetty ihan siihen face to face tukemiseen, olisi hyöty ollut varmasti suurempi näiden ongelmien kanssa painiville. Sitä paitsi uskallan väittää että somen takia lastansa oikeasti laiminlyövien vanhempien taustalla on aivan jotain muuta kuin se someriippuvuus. Ja apu niihin on aivan jotain muuta kuin yksi lintuvideo.


9 kommenttia :

  1. Olen samaa mieltä, että ehkä siinä vaiheessa, kun riippuvuus on jo niin kova, että some vie täysin mukanaan niin ei tää korppikampanja auta ehkä enää. Mutta toisaalta, ehkä se joitain herätteli?

    Mutta oon huomannu myös, että tästä on hermostunu ne vanhemmat, jotka sinunkin laillasi viettävät 10 minsaa tunnista somessa, ei koko sitä tuntia, huomioivat lapsiaan ja leikkivät lastensa kanssa. Eihän sillä kampanjalla meitä perus "jamppoja" suinkaan varmasti tarkoitettu. :D Ainakaan mä en kokenu mitään "syyllisyydentunnetta" siitä, että olen hetkittäin somessa, luen lehteä tai sanon pennuille, että leikkikää hetki keskenänne, nyt juon kahvini.

    Eihän nyt oikeasti keltään vaadita sitä, että olisit 100% ihan kokoajan läsnä, ei tuossakaan kampanjassa, vaan just sitä, että silloin kun olet läsnä, et tuijota somea, eli esim. just leikkipuistossa, samalla ku lapsi kiljuu sulle pää punasena, että auta äiti tai kato äiti tms. :DD Haha.

    Ei kukaan vanhempi jaksa ilman omaa hetkittäistä aikaa päivästä toiseen, varsinkin jos viettää päivät keskenään lasten kanssa, on ihan normaalia, että haluaa hetkittäin vain olla, omissa ajatuksissaan. Mutta joka paikka on täynnä vanhempia, jotka tuijottaa kännykkää ravintolapöydässä, kaupassa samalla ku lykkii kärryjä, leikkipuistoissa, auton ratissa, ihan joka paikassa ja kokoajan. Eikä pelkästään lasten kanssa, vaan oon huomioinu myös sen, että vaikka ollaan ihmisseurassa niin silti jokaikisellä on ne "perkeleen" keksinnöt kädessään, eikä kukaan puhu toisilleen (paitsi ehkä siellä somessa. :D) Vaikka naamat ois vastatusten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ja akatuksia herättävä kommentti! :) joo tosiaan eihän se täällä meillä ole sitä "ongelmakäyttöä" mutta silti kamoanja oli lähtökohtaisesti niiin kurja ja syyllistävä että taisin vähän nykytrendin mukaan pahottaa mieleni muiden puolesta ;)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus.

    Miksi muuten (kommenttiin viitaten) kännykän käyttö rattaita työntäessä ja kaupassa tai puistossa on jotenkin vähemmän sallittua kuin muuten? :D Tätä aina vilautellaan kun on se viisiminuuttinen nähty toisen elämää ja sitä kauhistellaan. En itse jotenkaan "osaa" someilla tuolla kärryjen kanssa joten tuskin koskaan näkee mua chattailemassa ja käppäilemästä samalla, mutta surkean suuntavaistoni takia käytän todella usein karttapalveluja. Ei, en tietenkään siitä syyllisty mutta aiheuttaa se joskus hymyä kun mietin, kuinkakohan moni mahtoi saada taas mässäilyn aihetta "somettavasta mammasta" kun ollaan löydetty paikalle kännykkää tuijotellen. :D

    Puistossa mä todellakin käytän nettiä, just sellaset paikat mä miellän mun omaksi hetkeksi. Lapset leikkii yhdessä, mä saan levätä ja lueskella jotain. Ihan pienten kanssa toki mahdotonta, 'mutta vähän isompien kanssa suosittelen lämpimästi! :D Auton ratissa ehdoton ei, tosin tämä ei koske vain äitejä ja isejä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää just on taas sitä syyllistymistä väärästä asiasta!en tietenkää tarkottanu, että jos lapset viihtyy keskenään tai kellää ei oo mitää ongelmaa, että se ois väärin. Tarkotin sitä, että se puhelin menee _aina_ lapsen edelle. Anonyymille siis. :)

      Poista
    2. Mä kieltämättä myös odotan sitä aikaa että vien tytöt puistoon ja he leikkivät kiltisti keskenään ja meitsi saa vaan hetken olla xD

      Poista
  3. Mielenkiintoinen aihe. Aika samoilla linjoilla olen kanssani. Itse kyllä syyllistyn välillä tuijottamaan luuria niin intensiivisesti, että lapsille sattuu joku katastrofi. Silloin tulee morkkis. Nyt pyrin arkena olemaan puhelimeni kanssa, vasta kun tytöt nukkuu, koska näemme sen 3h illassa ja alle 2h aamulla. Eri asia, jos he leikkivät mieheni kanssa tai viikonloput :D Minä myös olen se bad mama, joka keinuttaessa vauvakeinussa 8kk ikäistä naperoa katsoi luuria, koska toinen viihtyi siinä tuhottoman kauan. Sama juttu vaunulenkillä, kun vauva nukkui, sehän oli omaa aikaani, joten luuri oli kädessä aika usein. Eri asia nyt, kun lapset ovat 2 ja 3 ja vauhtia ja vaaroja riittää. On tää vaan mahtava blogi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana! :) et ole yhtään bad mom vaan oman aikasi ansainnut ;) täällä myös kännykkä kädessä suurimmaksi osaksi vaan lasten nukkuessa kun niin vähön nähdään arkisin :/ :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3