Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Hyvästi lasten iltarutiinit, hyvästi äidin oma aika.


Olen kynsin ja hampain pitänyt kiinni lasten nukkumaanmenorutiineista. Kahden pienen rutiinien rakastajan kanssa se on ollut kovin helppoa. Enkä todellakaan ole pistänyt pahitteeksi, joka ilta lasten mennessä samaan aikaan nukkumaan on minulle jäänyt aika ruhtinaallisesti omaa aikaa. Lapset ovat myös tottuneet menemään aikaisin nukkumaan, lähes poikkeuksetta ennen kahdeksaa ovat molemmat olleet sängyssä. Iltainen oma-aika oli ja oikeastaan on edelleen minulle henkireikä arjen jaksamisessa mutta viime aikoina minulla on ollut tunne ettei tässä touhussa ole enää mitään järkeä. Illat ovat olleet todella raskaita koska ennen niin sopiva iltarutiini on yhtäkkiä tullut epäsopivaksi molemmille lapsille. Tänään oli aika tehdä muutos asiaan, silläkin uhalla että saan sanoa heipat omalle ajalleni iltaisin.

Matilda pääsi tänään jo heti seitsemän jälkeen nukkumaan, Elvira sen sijaan valvoi puoli yhdeksään. Ja tiedättekö mitä, tunnen itseni tällä hetkellä niin typeräksi ja neuroottiseksi ruutinien orjaksi. Miksi ihmeessä olen pari viikkoa jaksanut kiusata meitä kaikkia ja väkisin venyttänyt pienemmän yönuille menoa? Miksi ihmeessä olen laittanut Elviran samaan aikaan sänkyyn ja joutunut kuuntelemaan pelleilyä ja sähläämistä kun yksinkertaisesti ei ole vielä väsyttänyt tarpeeksi. Lapsilähtöisyys, lapsilähtöisyys, missä se on ollut oi hyvä ammattiakasvattaja?


Siellä takaraivossahan se on ollut, kyllä minä olen koko ajan tiennyt mistä kiikastaa kun illat vaan kiukutellaan ja kärvistellään. Mutta kun se pieni hiljainen iltahetki koneen tai Netflixin ääressä on ollut niin houkutteleva. On edelleen, mutta enhän minä siitä joutunut tänään luopumaan. Päinvastoin, on kiva istua tässä sohvalla kaikessa rauhassa kun ilta on ollut aivan ihana. Ihanin sitten mies (tai nais..) muistiin.

Kukaan ei kiukutellut. Sain rauhassa peitellä molemmat tytöt nukkumaan. Pienen hetken illasta sain antaa molemmille täyden huomioni. Omat hermot säästyivät, lasteni hermot säästyivät. Siskokset eivät vetäneet yhdessä iltarallia ympäri yläkertaa. Eivät pelleileet ja hyppineet sängyissä kun oltiin jo sanottu hyvät yöt. Molemmat nukahtivat kymmenessä minuutissa koska olivat oikeasti väsyneitä. Kertaakaan ei kuulunut äiti minulla on janopissanälkäkakka -lausetta. Vau. 

Ja hyi. Hyi minua. Itsekästä äitiä joka oikeasti olisi päässyt paljon helpommalla olemalla hivenen epäitsekkäämpi. Kantapään kautta, kantapään kautta. Taas kerran. 

Ja mitä omaan aikaan tulee, jäähän sitä minulle vielä vallan mainiosti yhden blogipostauksen ja Netflix jakson verran. Tai ainakin toisen. Eiköhän sillä ajatuksella selviä jos huomenna onkin taas vähän huonompi ilta.


4 kommenttia :

  1. Tuo oma aika iltaisin on kyllä niin tärkeää. Meilläkin se vielä onnistuu, kun päiväkodin jälkeen neidin saa klo 20 sänkyyn, josta kuuluu muutamaan kerran nälkäjanopeittopäälle-kommenttia, mutta yleensä jo puol 21 hiljaista.

    VastaaPoista
  2. Voi,sitten kun ne omat pienet kasvaa teini-ikään,ei nukkumatti tuu koskaan ennen kymmentä,puolta yhtätoista.Hyvästi hiljaisuus ja oma-aika.Aikuisille tarkotettuja ohjelmiakaan ei viitti katella 12 vuotiaan pyöriessä hereillä..Voi kun kadehdin noita aikoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei toi on kyllä totta, en ole edes tullut ajatelleeksi! Ja sitten kun lapset ei olis kotona niin valvoo, miettii ja stressaa missä kylillä ne taas huinii ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3