Kaksplus.fi

MENU

perjantai 11. marraskuuta 2016

Saako lemmikistä luopua kun saa lapsia?


Niinkuin blogin pitkäaikaisimmat lukijat varmasti muistavatkin, meidän perheessä oli ennen koira. Matildan odotusaikana jouduimme kuitenkin hänestä luopumaan miehen allergian takia ja koira lähti tuohon parin kilometrin päähän minun äidilleni. Tänään haimme koiramme meille kylään ja tuossa iltalenkillä aloin pohtimaan, saako lemmikistä luopua kun saa lapsia?

Olen lukenut paljon kommentteja joissa puhutaan aika rumaankin sävyyn ihmisistä jotka pistävät nelijalkaisensa lasten vuoksi pois. Näin tekevät ihmiset haukutaan vastuuttomiksi ja laiskoiksi. Käytetään uskomattomia argumentteja kuten: pistätkö lapsesikin sitten pois jos et sillä hetkellä häntä jaksa hoitaa? Naurettavaa, kerrassaan naurettavaa. Mutta tavallaan ymmärrän myös tämän koska onhan lemmikki elävä ja tunteva olento. MUTTA...


Eikö jokainen elävä olento ansaitse rakkautta? Turvallisen ympäristön ja hellyyttä? Eikö jokainen elävä olento ansaitse parhaan mahdollisen ympäristön jossa kasvaa ja elää? Kyllä, joten miksi lemmikki ei muka? Eikö ole suorastaan palvelus lemmikille luopua siitä jos ei jaksa satalasissa sen hoitamiseen panostaa?

Elämäntilanteet muuttuu. Ihmiset muuttuu. Tapahtuu jotain mitä et ole ennen suunnitellut. Ja hei, minä todellakin tiedän mistä puhun. Kun hankin koiran, en suunnitellut tulevani lähivuosina äidiksi. Mutta kappas, vuoden päästä tästä syntyikin esikoiseni. Kaksi kertaa kahlasin läpi babybluesin ja tällä toisella kertaa mietin millainen lottovoitto allergia oikeasti taisi olla. Olisiko minulla muka riittänyt rahkeet hoitaa kahden lapsen lisäksi yksi koira? Olisiko minun luonteeni antanut periksi luovuttaa yksi perheenjäsen parempaan kotiin kun omat voimavarat olisivat äärirajoillaan lasten kanssa? Vai olisinko minä vetänyt itseni piippuun vain siksi, että pelkäisin muiden tuomitsemista. Tai sitten toisaalta, ehkä rauhalliset iltalenkit koiran kanssa olisi ollut juuri se voimavara mikä minulta tällä toisella kertaa puuttui? Tällä toisella kertaa, kun babyblues tuntui todella murskaavalta.


En tule koskaan ymmärtämään miksi lemmikistä ei saisi luopua lasten takia. Elämä saattaa yllättää, niin hyvässä kuin pahassakin. Elämä lasten kanssa ei välttämättä ole niin helppoa kuin on kuvitellut ja silloin jostain on ehkä pakko luopua. Elämä lemmikin kanssa ei välttämättä ole aina niin helppoa kuin on kuvitellut. Ihmiset muuttuvat lasten saannin myötä, kuten myös eläimetkin saattavat muuttua. Sitä paitsi, molemmat heistä ansaitsevat parasta. Sekä lapset että lemmikit. Joten lopetetaanko muiden tuomitseminen ennenkuin ollaan seisty toisen saappaissa? Ja annetaan lemmikeille sitä mitä he ansaitsevat; Parasta. 

Mitä mieltä sinä olet asiasta?


20 kommenttia :

  1. Olen luopunut kissasta ja nimenomaan babybluesin aikana. Haastava esikoinen ja oma jaksaminen oli koetuksella, kissakin alkoi oirehtimaan vauvan tulosta. Kymmenen vuotta myöhemminkin olen erittäin tyytyväinen päätökseen. Lemmikki pääsi maalle hyvään kotiin muiden eläinten seuraksi. Ja kissa sai loppuelämän kodin, paremman kuin olisimme itse voineet antaa.

    VastaaPoista
  2. Me jouduimme luopumaan koirasta, kun esikoinen oli alle 2v ja toinen oli tulossa. Koira ei vaan sopeutunut siihen, että ei ollut enää perheen vauva. Pissaili lasten leluihin ja muutenkin merkkaili sisälle, vaikka ulkona usein käytiin. Juostiin lääkäreillä, että onko sairaudesta kyse, mutta ei. Lääkäri ajatteli, että koira kyllä sopeutuu vielä. Kun kuuli, että toinen on tulossa, oli epäröivämpi . Keskustelimame, miten koira sopeutuisi uuteen kotiin ja lääkäri näytti asian suhteen vihreää valoa. Uuden kodin koira sai ystäviltämme, lapsettomalta pariskunnalta. Ja siellä hän edelleen on, yli viisi vuotta myöhemmin. Koiran kannalta paras vaihtoehto, koska koira ansaitsi myös parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa että uusi koti löytyi tutuilta niin tiesitte varmasti kodin olevan hyvä ! :) tämä helpotti minulla ainakin luopumista kun uusi koti oli tuttu ja teisin että näkisin koiraa vielä ! :)

      Poista
  3. Sitä mieltä että lemmikki on perheenjäsen eikä siitä luovuta vain siksi että saa lapsia. Lapset kasvaa ja helpottuu. Se koiran ja lapsen välinen ystävyyskin on ihana asia. Et varmaan yksin lapsia ole tehnyt niin eiköhän ukko voi koiran ulkoiluttaa. Ei luulisi olevan vaikeaa. Lisäksi jos on sukulainen joka koiran voi ottaa niin eikö esimerkiksi voisi koira olla ns.pahimman ajan hoidiy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä!!

      Poista
    2. Jos tämä kommentti oli Lauralle tarkoitettu niin heillähän koirasta jouduttiin luopumaan miehen allergian vuoksi,ei lasten (tosin minun mies on myös allerginen lähes kaikille eläimille, mutta silti meillä on mun kanssa lapsuudenkodistani muuttanut koira, mutta mies on aika hyvin siedättynyt siihen, joskus harvakseltaan enää tarvii allergialääkettä tai inhalaattoria, mutta ei ole miehelle ongelma kun hänkään ei halua koirasta luopua). Mutta olen sinänsä kyllä samaa mieltä, että ei lemmikkiä tosta noin vaan laiteta kiertoon, kuin jotain vanhaa lelua, mutta sitten taas kuten Laurakin hyvin sanoi kyllä se lemmikkikin ansaitsee parhaat mahdolliset olot ja jos lapsiarjen keskellä lemmikki jää vaille huomiota niin kyllä se silloin on lemmikille paljon kivempi päästä sellaiseen kotiin, jossa sillekin liikenee aikaa. Tosin aina parempi, jos löytyisi se uusi koti joltain ennestään tutulta ihmiseltä niinkuin Lauran koirakin pääsi Lauran äidin luokse. Ja toinen juttu on sitten myös se, että se lemmikkikään ei välttämättä aina sopeudu uuteen tulokkaaseen ja stressaantuu uudesta elämäntilanteesta niin pahasti, ettei ole enää entisensä niin silloinkin on eläimen kannalta parempi etsiä uusi koti eikä väkisin pitää toista stressaavassa ympäristössä, mutta tässäkin sanoisin, että noin puoli vuotta kannattaa katsoa alkaako se lemmikki lapseen sopeutua vaiko ei.

      Poista
    3. eläinten ja lasten välinen ystävyys on ihana asia, siinä olet ensimmäienn anonyymi! :) ja sitä mieltä olen että jos sitlä tuntuu että koiraa ei jaksa hoitaa, kannattaa siitä luopua. Ihan jo koiran takia jotta hän saa sitä parasta. Ja tosiaankin me jouduimme koirasta luopumaan allergian takia. Ja kyllä perheissä useimmiten on myös toinen aikuinen mutta aina joskus saattaa se toinen aikuinenkin olla väsynyt ja uupunut. Ja useimmiten töissä, kuten meillä !

      Kolmas anonyymi: olet ihan oikeassa että kyllä se lemmikkikin tosiaan voi alkaa oirehtia ja minun mielestäni siinä kohtaa on inhimillistä laittaa eläin uuteen kotiin kuin väkisin oman itsekkyytensä takia pitää. Tosin olet siinäkin ihan oikeassa että ehtki sitä tilannetta kannattaa seurata. Ja ihanaa että teillä on siedätys toiminut ja lääkkeiden kanssa pärjäilty ! :)

      Poista
  4. Meillä vähän samanlainen tilanne. Kaksi koiraani muuttivat kesällä vanhempieni luokse. Suurin syy oli vanhoille koirille lasten metelöinnistä auheutunut stressi, joka meni niin pahaksi, että vanhempi ja sairaampi yksilö kulutti aikaansa ramppaamalla portaita, raapimalla ovia ja vinkumalla. Koirat ovat olleet minun ja vanhempieni yhteisiä ja viettäneet ennenkin noin 30% ajastaan vanhemmillani. Uskon, että koirat ovat nyt onnellisempia, mutta minä tunnen syyllisyyttä. Ehkä siksi, että huomaan kuinka paljon helpompaa on ilman koiria kahden lapsen kanssa. Ja toisaalta luvuin perheenjäsenistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minä myös olen tuntenut suurta syyllisyyttä sen takia että tavallaan olen helpottunut tästä allergiasta... :) ihanaa että teilläkin pääsi vanhempiesi luo! <3

      Poista
  5. Meidän koira täytti neljä vuotta kun esikoinen syntyi.
    Alusta saakka kaikki on mennyt ihan vain ja todella hyvin.
    Nyt kun lapsia on kaksi, ja koira on seitsemän vuotias, voin edelleen sanoa samaa. Tosin myönnän, että kahden alle kaksivuotiaan kanssa se lenkille lähtö ei aina ollut ihan ruusuilla tanssimista, mutta välillä se olikin ihan just sitä. Miten rentouttavaa päästä sen "ekan vauvan" kanssa kahdestaan lenkille, kun mies tulee töistä kotiin. Ihan korvaamatonta. <3
    Kunnes tulee taas aamu, kaikki nukkui huonosti ja koira haluaa ulos heti.
    Mutta pois en antaisi. Hoitoon annoin vaikeimpina hetkinä herkästi.
    Lapset kasvaa, arki helpottuu. Kun taas koiran elämä on loppupeleissä harmillisen lyhyt. Hilda on meille yksi lapsista. Ja poikien lempparityyppi. Ja myös ensimmäinen joka aamuisin sa halin/suukon.

    Jos pojille tai isälle olisi tullut allergia, olisin murtunut, ja adoptoinut H:n jollekin tosi läheiselle.

    VastaaPoista
  6. Se on totta että eläimet voi muuttua kun tulee lapsia eikä välttämättä sopeudu keskenään, voi tulla allergiaa yms nuo on mun mielestä ihan ymmärrettäviä syitä luopua lemmikistä. On muuten sulonen koira. meillä poika tykkää tosi paljon koirista ja kissoista, välillä tuntuu että haluttais ottaa joku koiranpentu mutta ehkä ei ainakaan ihan vielä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, hän on kyllä aikamoinen söpöliini ! :) meillä myös lapset pitävät eläimistä mutta onneksi mammalasta ja lähipiiristä löytyy niitö ihan hirmuisesti ! :)

      Poista
  7. Me jouduttiin luopua koirastamme kun toinen lapsi syntyi. Paras päätös kaikkien kannalta, koira oli niin stressaantunut kaikesta hälinästä. Onneksi eräs läheinen otti koiran joten nähdään usein ja koira käy meillä hoidossa. Omatunto kolkutti aluksi kun huomasin kuinka paljon helpompaa elämä on ilman, mutta toisaalta koira on niin paljon onnellisempi nyt että päätös oli ehdottomasti oikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ! :) ihanaa että saitte läheisiltä kodin niin ette joudu ihan kokonaan luopumaan rakkasta! :)

      Poista
  8. En koskaan pystyisi luopumaan koiristani kun todella painavan syyn takia. Lähinnä siis se jos koirat olisivat vaaraksi lapselle tms.. koirat ovat joutuneet tottakai sopeutumaan uuteen arkeen lapsen myötä ja välillä elo ei ole niin helppoa lapsen ja kahden koiran kanssa,koirat kun on lenkitettävä oli sää mikä tahansa tai olitpa vaikka itse kipeänä.jos mies on ollut työreissuilla olen joskus ajatellut että kuinka paljon helpomaa olisi ilman koiria mutta samantien tajunnut että koirista on niin paljon iloa etten ilman voisi olla. Oma piha helpottaa paljon ja tukiverkot myös koirien hoidossa. Mielestäni koiraa ottaessa kannattaa miettiä mm.rotu niin että sen kanssa pärjää.eli ei liian energistä ja vaativaa rotua esim.kerrostaloon.Asunnon olisi hyvä olla myös sen kokoinenettä koiralle saisi iman rauhallisen tilan rajattua missä pääsee lasten hälinää tarvittaessa karkuun.Loppujenlopuksi kuitenkin vaikka en itse koirista luopuisi niin jos koirasta ei pysty huolehtimaan on koiralle parempi saada uusi koti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyviä pointteja nuo mitä mainitsit ennenkuin koiraa hankkii! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3