Kaksplus.fi

MENU

torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvästi perhepeti! Tervetuloa taaperon unikoulu!

Pyysin Matildaa hymyilemään kameralle. 
Sopiipahan tämä irvistys tähän aiheeseen enemmän kuin hyvin!

Me olemme nukkuneet tähän saakka puolikkaassa perhepedissä Matildan kanssa. Hän menee iltaisin omaan sänkyyn ja herää yöllä meidän väliin. Tämä on toiminut loistavasti. Tähän asti. Tai oikeastaan alamäki alkoi jo pari vikkkoa sitten.

Pikkuhiljaa Matilda alkoi vaatia yhä enemmän ja enemmän huomiota keskellä yötä. Silittelyä ja hyssyttelyä monta kertaa yössä. Huomion tarve lisääntyi pikkuhiljaa, lopulta hän kirjaimellisesti hyppi minun päälleni jottai sai keskellä yötä huomiota ja minut hereille. Koko farssi jota yöuniksi kutsutaan kärjistyi pari yötä sitten kun uhmataapero vetaisi 1,5 tunnin itkupotkuraivarit, koska ei saanut nukkua äidin mahan päällä tai sylissä. Kun sikaa tapettaisiin, siltä se kiljuminen kuulosti. Pakko kyllä myöntää että hivenen koko tilanne hymyilytti. Toinen niin dramaattisesti kerta toisensa jälkeen nousi istumaan sängyssä, hyppäsi vatsalleen samalla kiljuen ja polkien jalkaa. Äidin kosketus torjuttiin huitaisemalla mahdollisimman suurella kädenliikkeellä niskoja nakellen ja hivenen lisää kiljuen. Hyppi ja pomppi ympäri sänkyä kun ei saamut tahtoaan läpi. Ja äidin mitta tuli täyteen.

Tuohon uhmakohtaukseen saakka olen pistänyt levottomat yöt eroahdistuksen piikkiin. Mutta ei mene enää läpi se selitys, varsinkasn nyt kun takana on unikoulun pari ensimmäistä yötä. Tahtoa, pelkkää vahvaa tahtoa. Mutta tämä äiti ei jaksa enää olla öisin pompoteltava palveluautomaatti.

Ensimmäinen yö meni noh, kai ihan okei? Huonomminkin voisi...Matilda heräsi ensimmäisen kerran 21:30. Ennenkuin minä ehdin edes nukkumaan. Aikamoinen raivohan siitä nousi kun ei päässytkään äidin ja isin väliin. Kuitenkin kiljuminen loppui puolen tunnin sisällä. Aluksi henkeen ja vereen loukkaantunut taapero ei halunnut kosketusta vaan loukkaantuneena huitaisi silittävän käden pois. Silitys kuitenkin kelpasi sen jälkeen kun lähdin hetkeksi huoneesta pois hakemaan itselleni peiton. Kai raukka luuli että sinne huutamaan yksinään jää ja katsoi parhaakeen tyytyä silittelyyn. Siihen hän sitten lopulta nukahti. Yöllä sama rumba, kesto 1,5 tuntia. Loppuyö sitten nukuttiinkin ihan sikeästi.


Unikoulun toinen yö meni jo huomattavasti paremmin. Herätyksiä oli kolme, mutta vain ensimmäisellä kerralla Matilda raivosi kurkku suorana. Ja vain viitisen minuuttia! Rauhottui nopeasti silittelyn ja hyssyttelyn voimin. Kahdella muulla kerralla riitti vain tutin laittaminen suuhun ja pieni silityshetki. Joten toivoa kai on että mekin joskus nukutaan kunnolla?

Tahtoa tuolta pieneltä löytyy kuin pienestä kylästä mutta niin kyllä löytyy äidiltäkin. Nyt loppui yöpelleilyt! Kokonaisista yöunista huonon nukkujan kanssa on kai turha haaveilla unikoulunkaan jälkeen, mutta minulle riittää se  ettei kukaan vaadi joka yö kuuta taivaalta. Uhma, miksi jopa öisin!?

Ja millainen meidän unikoulu sitten on? En oikein tiedä, sen tietää sitten kun se on ohi. Yksin huutamaan lastani en huoneeseen ikinä jättäisi. Mutta en myöskään halua mennä siihen mitä Elviran kanssa aikoinaan oli: nukahti vain silittelyyn js sitä sai parhaimillaan tehdä toista tuntia jokaikinen yö. Että jokin sopiva sekoitus lempeyttä ja jämäkkyyttä. Äiti on siinä niin kauan kuin tarvitaan, mutta tavoitteena itsenäinen nukahtaminen. Ei hätähuutoa, mutta uhmata kyllä saa. Näinä kahtena yönä olen pyrkinyt siihen että lopetan silittelyn kun Matilda on rauhoittunut ja poistun pinniksen vierestä ennen nukahtamista. Jotta nukahtaminen olisi mahdollisimman itsenäistä eikä kosketuksen varassa. Meillä tälläinen unikoulu näyttää toimivan oikein hyvin. Jos näiden kahden yön perusteella uskaltaa jo niin sanoa.

Jokainen unikoulu ja nukkumistyyli on perheensä näköinen. 
Minkälaisia unikouluja teillä on ollut? Miten ja missä teillä nukutaan?


12 kommenttia :

  1. Meillä neiti taapero on kohta 3v ja nukkuu edelleen äitin vieressä joka yö. Toisaalta se sopii meidän perhe-elämään hyvin, mies kunnon aina öisin töissä. Ei tuon pienen vieressä nukkumisesta oo haittaa ollu :) menee omaan sänkyyn sitte joskus kun on sihen valmis. :)
    Hienoa, jos teillä alkaa sujumaan pienemmänkin nukkuminen!
    Ja sun kirjotuksia on kiva lukea, ne on ihanan tavallisia, normaalia perhearkea, mitä täälläkin elellään. Kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ole hyvä, kiitos kehuista!! :) minäkin niin tykkään (tai tykkäsin, ennen tätä farssia :D ) perhepedistä ja kateellisena aina luen miten ne muilla onnistuu!! :)

      Poista
  2. Vitsi kun sais itsestään ton saman irti! Meillä kuopus 1,5v on oppinut n.1kk sitten heräämään klo 23, jolloin tulee viereen ja loppuyö onkin mun unien osalta koiran unta ja varsin levottomalta hänkin vaikuttaa. Ei vaan jaksais yhtään unikoulua enää. Niitä pidin vauva-aikanakin niin monta etten jaksa laskea. Toimi yössä tai kahdessa, mut tilanne lähti aina uudestaan lapasesta kun tuli joku flunssa tai hammas. No parempi kai 1-2 yötä vähillä unilla kuin tää että yöt oot jossain unen ja valveen rajamailla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi unen ja valveen rajamailla, jotain niin kamalaa!! :D minäkin oon pitkittäny ja pitkittäny unikoulua, yömaidosta luopumista ja tutittomuutta aina viimiseen asti koska ei vaan jaksa :D:D:D ja toisaalta olen myös odottanyt että hampaat on tehty ja ikää kertyy jottei tarvitsisi tehdä sitä kuin kerran. Tsemppiä teille!! <3

      Poista
  3. Meillä oli unikoulu 7kk ikäsenä jolloin vierotin yösyötöstä, hyvin meni heräs vaan kerran yössä. Sit meni hoitoon 11kk ikäsenä ja siitä lähtien joka yö 1-2h huutokonsertti..ääärrgghh. Viereen ei rauhotu,päin vastoin. Luovutin koko homman ja oon siirtyny takas yömaitoon ! VIRHE! mutta siihen nukahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ei, toivottavasti teidänkin yöt rauhottuu! <3 juuri tuollaisia muutoksia arjessa minäkin pelkään kun kaikki tuntuu aina vaikuttavan just niihin yö uniin :D

      Poista
  4. Nyt tulee pitkä stoori��
    Meidän yöt meni aina 1v saakka suht hyvin, kerran yössä maitopullo jonka itse joi. Sen jälkeen opeteltiin nukahtamaan itse illalla, sadun jälkeen poistuttiin huoneesta. Sen oppi tosi nopeasti kahdessa illassa. Sitten jäi satukin pois ja vietiin vain sänkyyn (otetaan satu sitten vähän vanhempana kun ymmärtää enemmän). Tämä sujuu tosi hyvin.

    Yöt alkoi mennä todella huonosti kun jätettiin yömaito pois 1v jälkeen. 1,5-2h hereillä oloja viiden aikaan, pakko päästä sängystä pois eikä mikään muu auta kun nousta hetkeksi pimeään olkkariin, sitten maito ja nukkumaan. Ei nuku meidän välissä.

    3kk jatkunut sama rumba, mikään ei auta. Nyt poika 1v 3kk ja 3vko vanha ja edelleen herää 5 aikaan. Nukkui jo 4 yötä kokonaan, mutta herätykset siirtyi yhdeksästä seitsemään (äiti aamu-uninen��)

    Asumme kaksiossa, joten vaihtoehtoja omasta huoneesta ei ole. Mies nukahtaa yleensä sohvalle, josta löydän hänet aamulla. Nyt nämä yöt kun mies on nukahtanut sohvalle, poika on nukkunut koko yön. Kun mies nukkuu sängyssä, poika herää viideltä. En tiedä mitään ratkaisua meidän ongelmaan......... �� huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua, kuulostaapa mutkikkaalta! Ja raskaalta... :/ meidän elvira oli ihan samanlainen pienenä, heräsi eikä meinannut millään nukahtaa uudestaan! Eikä todellakaan nukahtanut meidän väliin...Tsemppiä teille <3 meillä auttoi vain aika ! :/

      Poista
  5. Moi! Pakko tähän nyt kommentoida, kun niin lähellä sydäntä tämä aihe. Meillä melkein saman ikäiset lapset kuin teillä, tyttö 3 v 2kk ja poika 1v 5kk.

    Meillä nukutaan samassa huoneessa kaikki, parisänky ja lattialla leveä patja käytössä. Nukutaan miten milloinkin, joko toinen vanhempi molempien lasten kanssa sängyssä tai kummallakin vanhemmalla yksi unikaveri :D Ja yleensä kaikki nukkuvat tosi hyvin. Tämän takia en jaksa (enää) stressata siitä että lasten olisi opittava nukkumaan yksin. Ehkä joskus tulevaisuudessa taas on mun vuoro nukkua mieheni kainalossa :D

    Kiitos kivasta blogista ja hyvää joulua teille!

    -Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3 ihanaa uutta vuotta sinne kun joulu meni jo! :p mäkään en jaksa stressata siitä että lasten tulisi oppia omaan sänkyyn, ellei siis meillä yöt olisi niin farssia että pakko stressata :D ihanaa että teillä toimii tollanen, kuulostaa ihan mahtavalt! :)

      Poista
  6. Meillä molemmat lapset laitetaan illalla omaan sänkyyn, odotan lastenhuoneen ovella tuolilla istuen heidän nukahtamista. Yleensä vanhempi (4v) nukahtaa hyvin itsekseen ja kuopusta (1,5v) täytyy laskea pinnikseen muutamia kertoja uudelleen pitkälleen. Jos esikoinen herää yöllä hän tulee peitot ja tyynyt kainalossa meidän makkarissa lattialla olevalle patjalle jatkamaan unia. Kuopus herää tavallisesti muutaman kerran ja ollessaan makuulla ja itkien hänet saa asettumaan ja jatkamaan unia tutilla ja silityksellä mutta jos hän on noussut ylös (melkein joka yö puolen yön aikaan :| ) häntä on melkein turhaa yrittää enää omaan sänkyyn joten kannan meidän väliin nukkumaan. Muuten tämä on hyvä systeemi enkä koe rankaksi mutta pian syntyvän vauvan vuoksi ressaan jo tilannetta mites sitten kun pitäis heräillä vauvan tahtiin myös ja imettää myös.. Huoh.. Enkä oo nyt kyennyt unikoululla opettamaan unien jatkamista omassa sängyssä kuopukselle kun tämän ison mahan kanssa sängyn reunan yli kurottelu on niin kamalaa. Jos jollain on vinkkejä niin otetaan vastaan :D :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vinkkejä en kyllä teille minä ainakaan keksi :D pinnasänky jatkopalaksi sänkyyn niin voi imettämisen jälkeen siirtää vauvan takaisin sinne ? :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3