Kaksplus.fi

MENU

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kun äiti nousi vähän väärällä jalalla...


Tiedättekö kun joskus on vain sellaisia aamuja ettei kykene. Ei pysty eikä jaksa. Kiukuttaa ja ketuttaa kuin pientä uhmaikäistä. Ihan ilman syytä. Minulla oli tänään sellainen aamu. En tiedä johtuiko ketutus huonosti nukutusta yöstä jossa 1,5-vuotias uhmasi reilu tunnin verran ihan ilman syytä vaiko siitä että siskokset tuntuivat koko aamun olevan toistensa kimpussa. Tai sitten oliko syy ihan minun itseni ja yritin vain vierittää sen lapseni niskoille..Hästäg vuoden mutsi.

Oli syy mikä tahansa niin kyllä sieppasi ja nappasi ihan kaikki. Siis aivan kaikki sotkuisesta kodista ärsyttäviin lastenohjelmiin. Tavarat oli hukassa, vesilasit kaatuilivat ja vaatekriisikin iski. Huomasin tiuskivani ja kiukuttelevani lapsille koko ajan. Matilda kitisi ja vitisi jaloissa kun kiireellä yritin pakata omia sekä lasten roippeita ja päästä kuniakkaasti työmatkalle. Pinnahan siinä lopulta paloi ja tiuskaisin vähän liiankin ärtyisästi jaloissa kitisevälle taaperolle: Nyt Matilda lopeta se turhanpäiväinen kitinä ja rauhoitu! Matilda rauhoittui ja kuulin selkäni takaa tomeran käskyn:

Mutta äiti, voisitko sinäkin vähän rauhoittua!?


Auts. Vähän vihlaisi. Ja nauratti. Nauratti koko tilanne jossa perheen aikuinen kiukuttelee kuin pikkulapsi ja perheen uhmaikäinen kolmevee kommentoi asiaa kuin aikuinen. Niin ne roolit voivat yhtäkkiä vaihtua...Vaan pääsimme kunniakkaasti autoon jossa suukoteltiin ja pyydettiin anteeksi. Kiukutti, edelleen kiukutti. Se että niin kovasti harmitti ja purkasin sen lapsiini.

Kun sain lapset jätettyä mammalaan iskin autoradion täysille ja koitin saada fiilistä nousemaan. Kieltämättä huonosti nukuttu yö painoi mielialaa alas mutta kyllä siitä suosta edes vähän noustiin. Samalla potien todella huonoa omatuntoa kun äiti oli taas kerran vähän kurjalla tuulella. Ennen työpäivää kävin luomenpoisto-operaatiossa ja huomasin ajattelevani että olisin ehkä ansainnut sen ettei puudute toimisi kunnolla...Ja kumma juttu kun illalla Elvira valikoi iltasaduksi Ainon äiti on vihainen- kirjan...

Nyt taidan iltapalaksi avata yhden konvehtirasian. Ihan vain koska tästä päivästä selvittiin. Hieman omatunto soimaa koska tunnun palkitsevan itseni huonosta käytöksestä mutta voinko ajatella tämän sittenkin rangaistuksena? Ahmin suklaata niin että omatunto soimaa ja kärsin taas vähän lisää...

Rakas tiistai, olit kuin maanantai. Olisiko huominen hivenen parempi päivä?


8 kommenttia :

  1. Mun mielestä on ihanaa, miten avoin oot. Toisia äitejä on aina niin helppo arvostella, ja musta onkin ihanaa, että uskallat arvostella itseäsi menemättä äärimmäisyyksiin. Et manaa (ainakaan näin blogin välityksellä) itseäsi suohon miten paska äiti oot kun tuli äksyiltyä, vaan osaat kritisoida itse itseäsi ja huomaat kohdat, joissa olet toiminut väärin. silti koet olevasi hyvä äiti. Arvostan tätä piirrettä todella paljon ja toivon, että pystyisin joskus hamaassa tulevaisuudessa tehdä samoin, sitten kun olen purseranut omat lapset maailmaan. Ja ihanaa vielä se, että osaat pyytää anteeksi ja osoittaa lapsille, että äideilläkin on huonoja päiviä ja pyytää anteeksi omaa käytöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää kommentti on niin ihana, kiitos ihan hirveästi! <3 rankan päivän jälkeen meni vähän roska silmään kun tätä luin! <3

      Poista
  2. En kestä tuota ekaa kuvaa. XD kiitos taas!, tästä voi vähän imeä voimia arkeen. Ja täytyy sanoa, että täällä eilen ei ehkä ollut kovin näppärä äiti uhmailevan lapsen kanssa. Onneksi jokainen päivä on uusi mahdollisuus. -kirmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan ;) <3 ja nimenomaan, onneksi saadaan kokeilla joka päivä uudestaan!

      Poista
  3. First things first: ihana muki :D

    Ja kiitos avoimuudesta. Nänhän se joskus menee, että hupsista keikkaa, sitä itse taantuukin kiukuttelevaksi uhmikseksi ja sitten se on tenavien osa pyöräytellä silmiä ympäri ;) Toivottavasti tänään oli parempi päivä ♥ Suklaata voi tosin ottaa vaikka ei keljuttaiskaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, miehen se oikeasti on mutta vähän lainasin xD ja ole hyvä. Ja kyllä, suklaaseen löytyy aina joku hyvä syy ;)

      Poista
  4. En tiedä miten näin voi olla, mutta koen pystyväni samaistumaan sun kirjoituksiin kerta toisensa jälkeen. Itse yritän selvitä arjesta reilun 2 veen ja 7kk poikien kanssa mahdollisimman vähän-paskana mutsina, mutta vaikeaa se välillä tuntuu olevan. Hästäg vuoden mutsi todellakin.

    Huonostit nukutuista öistä ja (kaikkien) kiukuttelusta huolimatta kiitos kuluneen vuoden postauksista ja stressitöntä joulun aikaa (bhah! No ainakin mahdollisimman stressitöntä. Niin stressitöntä kuin vain mahdollista. Juu nou.)!

    Mun blogi löytyy osoitteesta sayneverblog.blogspot.com jos meidän perheen äidin avautumiset ja muut kiinnostavat, :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa että löytyy vertaistukea sieltä ruudun toiselta puolen! :) ja kiitos, ihanaa joulunaikaa sinnekkin ja onnea uuteen vuoteen! <3 ja kiitos linkistä, käyn ehdottomasti tutustumassa!!!

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3