Hetki joka muutti elämäni.

Muistan sen kuin eilisen. Kävin töiden jälkeen nopeasti apteekin kautta koska kuukatiseni olivat päivän myöhässä. Sikäli mikäli olisin oikeasti edes tarkkaan tiennyt milloin niiden kuuluisi alkaa. Epäsäännöllisen ja ei niin terveellisen elämäntavan, laihtumisen ja tiedä sitten minkä syyn takia ennen päivän tarkat tädit tulivat kylään milloin tykkäsivät. Huoleni oli oikeastaan herännyt kummasta olosta. Kipeästä alavatsasta ja kuukautiskivuista ilman kuukautisia. Olin varma että diagnoosi olisi vähintäänkin syöpä, mutta päätin nyt kuitenkin testauttaa sen raskauden mahdollisuudenkin. Vaikka en kyllä uskonut siihen laisinkaan. Epäsäännöllinen kierto ja joskus ilmoille heitetty, joskin tutkimaton endometrioosi epäily sai minut uskomaan etten ollut sieltä hedelmällisimmästä päästä. Sitäpaitsi enhän minä edes seurustellut, tapailimme vasta. Enhän minä voisi olla raskaana. Vaikka tiesin että todellakin voisin. Mutta eihän sitä vahinkoraskautta koskaan omalle kohdalle usko tapahtuvan...

Istuin vessassa ja dippasin testin. Odotin tovin jos toisenkin eikä ilmestynyt viivan viivaa. Jaahas, se taisi epäonnistua. No tehdään huomenna uusi ajattelin ja painuin naapuriin siskolleni syömään. Kun myöhemmin palasin kotiin minulla oli sopivasti pissahätä ja ajattelin että no jos nyt sitten. Pissasin, dippasin ja testiin pärähti samantien iso sininen plussa. Repesin nauramaan. Ilosta ja epäuskosta. Ei tämä voi olla totta! Tuijotin testiä ja tarkistin seuraavan tunnin ajan hyvin useasti että se plussa tosiaankin oli siinä. Kävin jopa vielä varmuuden vuoksi kaivamasta testin roskiksesta, jotta voisin olla varma ettei se plussa olisi hävinnyt mihinkään. Olin onnellinen, niin onnellinen. Hetkeäkään en miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa. Hetkeäkään en epäillyt etteikö minusta olisi siihen. Minusta tulisi äiti. Meistä tulisi perhe. Eiku ai niin, pitäisi varmaan kertoa asiasta myös sille tulevalle isälle...

Kertominen sai odottaa seuraavaan päivään kun näkisimme. Eihän tälläistä asiaa voisi puhelimessa sanoa. H hetkellä jännitin mutta pamautin asian päin naamaa sen enempää pohjustamatta. Samaan hengenvetoon kerroin että jos et halua, ei ole pakko. Mutta minä olen päätökseni tehnyt. Sinä saat valita. Ja hän valitsi meidät kysymällä: no jokos me nyt sitten seurustellaan? Hän sai kyllä aika unohtumattoman 21-vuotis syntymäpäivälahjan...

Näistä ajatuksista tulee tänään kuluneeksi tasan neljä vuotta. Olen varmasti jokainen vuosi kirjoittanut samankaltaisen kirjoituksen joka matkan varrella on ehkä hieman muistojen muovaava mutta se oli silti hetki joka ei ikinä tule unohtumaan. Se pieni hetki muutti koko loppu elämäni. Sen hetken jälkeen mikään ei ikinä tulisi olemaan ennallaan. Eikä se haitannut, koska kaikki tulisi olemaan paljon paremmin. Sillä hetkellä minusta tuli äiti.