Melkein kolme viikkoa sitten aloitimme Matildalle (kuopuksemme 1,5-vuotias) unikoulun jonka tarkoituksena oli päästä perhepedistä eroon. Enemmän unikoulusta ja sen syistä voit lukea täältä. Unikoulu tuottikin nopeasti tulosta ja yöt rauhoittuivat hieman. Yöt menivät hetken aikaa ihan parilla herätyksellä mutta nyt viikon verran ollaan otettu takapakkia asiassa. Ja aika roimasti otettiinkin!
Yöt menivät aivan pelleilyksi. Taas. Tällä kertaa pelleily tapahtui perhepedin sijaan omassa sängyssä. Pahimmillaan tunnin välein sai olla nostamassa tuttia suuhun tai kaatamassa kitisevää lasta takaisin makuuasentoon. Kuikuili pinnasängyn reunaa vasten tuntui olevan hyvinkin mieluisa harrastus Matildalle. Silmäpussit kasvoi, hermot venyi kunnes (en tiedä kumpi näistä..) tuli tiensä päähän ja eräänä aamuna Matilda heräsi taas meidän vanhempien välistä. Flunssaiset ja huonosti nukkuvat vanhemmat eivät enää jaksaneet nousta kymmeniä kertoja yössä ja taas hymy huulilla yrittää selvitä seuraavasta työpäivästä. Kun aamulla heräsin (muuten pirteämpänä kuin pitkään aikaan..) mietin ensin että ei hemmetti. Pitikin antaa yöllä periksi, täytyykö nyt aloittaa kaikki taas alusta? Hetken asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että onko mikään pakko? Koitimme unikoulua ja siinä jo hetken onnistuimme, mutta loppujen lopuksi koko homma vain pisti yöt huonommiksi.
Nyt kahden perhepeti yön jälkeen voin todeta että näillä mennään. Matilda menee aluksi omaan sänkyynsä josta yöllä herätessään saa siirtyä meidän väliin. Nämä kaksi yötä ovat olleet luksusta! Viime yönä tytön päästessä meidän väliin nukuimme yhtä soittoa 01-09. Luksusta! Kokemus unikoulusta ja sen hyödyttömyydestä avasi taas hieman silmiäni vanhemmuuden ja äitiyden osa-alueella.
Opin että kaikki lapset eivät todellakaan nuku vielä vauvavuodenkaan jälkeen. Toinen minkä opin niin ei ne lapset aina opi sinne omaan sänkyyn. Vielä vauvavuodenkin jälkeen jotkut heistä tarvitsevat vanhempiaan ja läheisyyttä yötä päivää. Meidän Matilda näyttää olevan tällainen lapsi. Enkä pistä pahakseni, perhepeti on ihana! Jollei yöt taas mene siihen että joku hyppii keskellä yötä uhmaraivareissaan ympäri sänkyä...Sitten en todellakaan tiedä mitä teemme.
Unikoulu, kumpa se olisi jätetty tekemättä. Ei siitä näköjään mitään hyötyä sitten kuitenkaan ollut. Tai ehkä jotain olisi tapahtunut jos olisimme sitkeästi jatkaneet yöjuoksuja lastenhuoneen ja oman makkarimme välillä, mutta tiedä sitten olisiko silloinkin unikoulun sijaan auttanut aika sekä lapsen kasvu. En ole ikinä ollut mikään perhepedin intohimoinen kannattaja ja puolestapuhuja mutta meidän taaperomme sitä näyttää kaipaavan. Ja sen me hänelle kyllä nyt suomme. Enkä voi kieltää etteikö ajatus minustakin olisi aivan ihana!
Miten te olisitte toimineet?
Vielä sitkeästi jatkaneet unikoulua ja toivoneet parasta vai antaneet "periksi" kuten me teimme?
Mun mielestä hyvä ratkaisu, on turha väsyttää itseään loputtomiin jos perhepedissä paremmin uni tulee kaikille. Meillä tyttö, nyt 5- vuotta oli vielä viime vuonna tulossa joka yö meidän sänkyyn, vaikka oli vauvavuoden jälkeen jo nukkunut kokonaisia öitä omassa huoneessa pari vuotta. Lopulta päädyttiin siihen ratkaisuun että nukkui patjalla meidän sängyn vieressä ja kaikki saivat nukuttua. Nyt on jo isompi ja unet maistuu taas omassa huoneessa :) vaiheita voi olla isommallakin lapsella, esikoinen on taas nukkunut aina hyvin. Tsemppiä teidän öihin! Ja kiitos kivasta blogista :)
VastaaPoistaMeilläkin vauva 11kk nousee aina seisomaan sängyssä. Mutta hän on nukkunut alusta asti itse ilman nukutusta ja osaa laskeutua alas ja laittaa pään tyynyyn. Tuttiralli meilläkin oli ja siihen kyllästyin ja vierotettiin tutista tästä syystä jo 9kk. Sen jälkeen yöt mennytkin ihan hyvin lukuunottamatta hampaiden puhkeamista ja flunssaa. Ne valvotti jokusen yön, mutta onneksi ohi meneviä.
VastaaPoistaMeillä oli ensimmäiset 7kk helppoa, kun tyttö nukkui 8tunnin yöunia omassa sängyssä heräämättä. Sitten tuli 8kk mittariin ja sen myötä eroahdistus, joka tietysti aiheutti sen ettei öitä enää nukuttu. Unikoulua kokeiltiin miehen kanssa 9kk iässä, mutta parin viikon jälkeen meillä taannuttiin samaan ja yöllä alettiin taas heräilemään tunnin välein. Aikani odotin ja toivoin, kyllä tämä tästä, tämä on vain yksi niistä vaiheista, en ota viereen. Perhepeti oli meillä alusta asti ehdoton no, no, koska lähipiirissä vauva on kuollut perhepedin seurauksena tuhkehtuessa äitinsä alle.
VastaaPoistaKuukaudet juoksi ja toivo sitä mukaan sitten hiipui, töihin paluu alkoi kummitella ajatuksissa. Miten jaksan jos nämä yöt on tällaisia? Omista päiväunista on päästävä eroon, koska töissä niihin ei ole mahdollisuutta. Tytölle tuli vuosi täyteen ja tämän äidin pinna täyttyi, lisäksi silmäpussit huusi jo armoa. Päädyin ottamaan tytön viereen, ja sen jälkeen meillä on nukuttu ilman itkua ja yöllisiä heräämisiä. Nyt tyttö vuoden ja kuukauden ikäinen, koko perhe jaksaa paremmin enkä ole vaihtamassa perhepetiä hetkeen mihinkään. Meillä myös alkuun nukutaan omassa sängyssä, ensimmäisestä heräämisestä yöllä tyttö siirtyy viereen nukkumaan.
Mitä on unikoulu?
VastaaPoistaOnko se jokin yhtenäinen ohje tai käytäntö, metodi tai teoria, vaiko lavean leveä arkitermi sille, että yritettiin nyt jotain muuttaa"?
Lapset toki nukkuvat eri tavalla ja se, mikä toiselle tulee kuin luonnostaan, on toselle vaikeaa. Kolmen huonosti nukkuneen lapsen äitinä en todellakaan kuvittele, että hyvin nukkuva lapsi olisi vanhempiensa ansiota.
Mutta.
Tavoitteelliseen lastenkasvatukseen minä uskon. Sellaiseen, jossa on vanhempien päättävä tavoite ja sen jälkeen suunniteltu menetelmä. Ja sitten vain työtä yhteisen linjan mukaan sovitun tavoitteen eteen. Tyyliin "yöllä ei meillä palvella. Piste. Nähdään aamulla taas."
Perhepeti on ihan jees. Samoin kuin omassa sängyssäänkin nukkuminen tietysti. Mutta lopulta se on vanhemmat, jotka sanovat sen viimeisen sanan, ei taapero.
Hyviä öitä!
Unikouluja on monia, meidän taisi olla juuri tuo "arkitermi" että jotain yritettiin muuttaa. Hyvin sanottu! :) kaikilla meillä on omat tyylimme ja tapamme, omasi kuulostaa oikein hyvältä mutta minä tykkään myös lapsentahtisuudeta ja lapsilähtöisyydestä omassa kasvatuksessani! :) on asioits joissa meidön perheen vanhemmat todellakin sanovat ne viimeiset sanat mutta on asioita joissa voi antaa lapselle ohjat käsiin ja huomioida meidän kaikkien toiveet! :)
VastaaPoistaKiitos, toivotaan että hyviä öitä olisi edessä ! :)
Kuulostaa kyllä niiiiiin meidän elämältö sun kommenttisi!! :) ja hui, tuota minäkin pelkösin perhepedissä silloin kun tytöt ovat olleet pieniä! Sen takia meillä oli kauan pinnasänky "jatkopalana" meidän sängyssä! :) ihanaa että teidän yöt parani ja saatte nukuttua!
VastaaPoistaJoo meilläkin ihan selkeesti tutti huonontaa yöunia kun se on aina hukassa! Pitäisi jostain kerätä energia ja päättäväisyys vieroitukseen... :D
VastaaPoistaJa hyvältä tämä ratkaisu tuntuukin, turhaan kiusata ketään meistä kun näin kaikki ovat tyytyväisiä! :) meillä esikoisen kanssa käytössä sama patja ratkaisu kuin teillä! :) aina silloin tällöin, hän on aika hyvä nukkuja.
VastaaPoistaVoi kiitos paljon ja ole hyvä!!!<3
Ees taas seilataan. Joinakin öinä taapero tulee viekkuun ja jopa nukkuu. Joinakin öinä tulee viekkuun leikkimään. Joinakin öinä tassutan omaan sänkyyn ja yhden heräily-yön jälkeen seuraava saattaa mennä että nukkuu koko yön omassa sängyssä. Kunnes taas tulee joku hulabaloo. Ja yleensä se yö, jonka hän nukkuu, itse makaan valveilla ja odotan koska hän herää. Mut joo siinä pisteessä olen et sinänsä ihan sama missä nukkuu kunhan nukkuu.
VastaaPoistaMut tsemppiä teillekin öihin!