Opetatko sinä lapsillesi kulutushysteriaa?

Tytöt kiipesivät eilen aamulla meidän sänkyymme pomppimaan jotta saivat minut hereille. Elviralla oli tapansa mukaan lempiasusteensa päällä; Frozen mekko sekä prinsessakruunu. Suurten pomppujen seurauksena kruunu tipahti päästä ja kuului riksrakspoks. Hivenen kärsinyt mutta tähän saakka ehjänä pysynyt muovikruunu meni kahdeksi kappaleeksi. Elviran naama venähti ja hän sanoi: Ostetaan uusi kruunu! Katsoin hetken surullista naamaa ja totesin; mitäpä jos korjattaisiin se? Tiesin ettei kruunusta tulisi kovinkaan kaunis teipin avulla mutta ajatus uuden ostamisesta hirvitti. Jo ihan siitä syystä ettei ne kestä, mutta minua myös hirvitti Elviran kommentti. Ostetaan uusi. Miksi hän ei sanonut että korjataan se? Siksi, koska se ostaminen on nykypäivää ja me valitettavasti olemme tämän lapsellemme opettaneet.

Nykyajan kulutushysteria on aivan järkyttävää. Ostetaan, heitetään pois ja ostetaan uusi. Valitettavasti minun on myönnettävä syyllistyväni samaan. En muista, koska olisin viimeksi esimerkiksi ostanut jotain vaatteita koska ihan oikeasti tarvitsin ne. Minä halusin, en tarvinnut. Sama puhelimien kanssa. Nykyinen luurini on reilu vuoden vanha ja huomaan jo haikalevani uudemman mallin perään. Vaikka vanha toimii aivan loistavasti. Mutta kun siinä uudemassa olisi parempi kamera...

Olen viime aikoina miettinyt omaa käyttäytymistäni materiaa kohtaan siltä pohjalta mitä tahdon lapsilleni opettaa. Minä en tahdo että lapsieni ensimmäinen ajatus on aina että ostetaan uusi. Raha ei kasva puussa ja vaikka sinne sukanvarteen olisi jotain kertynytkin, niin rahan arvo ja sen arvostaminen on minun mielestäni yksi tärkeimmistä opeista joka meidän vanhempien tulisi lapsillemme opettaa. Myönnän itse syyllistyväni usein kauppareissuilla ostamaan lapsille jotain turhaa. Esimerkiksi smoothiet. Kun ei aina sieltä kaupasta tarvitse mitään ylimääräistä saada.

Nykypäivänä säästäminen tuntuu olevan vaikeaa, minun mielestäni ainakin oli. Mutta kun hetken ajan mietin mitä sitä kuukauden aikana tuli ostettua, huomasi miten paljon niihin turhiin "mielitekoihin" sai salakavalasti upotettua rahaa. Melkein joka kuukausi tuli ostettua jotain pientä kivaa sekä itselleni että lapsille. Niistä pienistä kivoista tuli nopeasti aika iso summa. Kun näihin heräteostoksiin kiinnittän huomiota ja jätän niitä tekemättä, saan kivan summan säätöön joka kuukausi. Samalla kun säästän rahaa niin opetan lapsilleni järkevää kulutusta. Kaikkea ei aina tarvitse saada vaikka kuinka haluaisikin. Miten vaikea tätä lausetta meidän aikuisten onkin välillä noudattaa!

Minua vähän hirvittää mihin tämä maailma on menossa kulutushysterian kanssa. Ostetaan ja omistetaan, se on se tärkein asia elämässä.  Elämästä pitää nauttia ja toisille siihen kuuluu shoppailu ja materian haaliminen. Minä haluan kuitenkin, että minun elämässäni se nautinto ja ilo tulee pääasiassa jostain muusta kuin ostamisesta ja omistamisesta. Joskus on kiva ostaa heräteostoksia ja hemmotella itseään sekä lapsia. Sen kanssa olen ihan sinut, kunhan se on se joskus eikä useimmiten. Minulla on tässä vielä hyvin paljon opettelemista mutta pienin askelin kohti nuukuutta ja säästeliäisyyttä. Pienin askelin kohti järkevää ja vihreämpää kulutusta.

Me korjattiin kruunu. Se kelpasi pienelle prinsessalle oikein hyvin. Joskin kruunu ei pysynyt enää niin tukevasti päässä. Elvira kuitenkin totesi: Voin sitten toivoa vaikka joululupukilta uuden kruunun lahjaksi.