Joskus raskaan työviikon jälkeen kaikki tuntuu vähintäänkin maailmanlopulta. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Tälläisinä päivinä (äkkiä laskettuna jokaikinen perjantai..) on hyvä keskittyä niihin arjen pieniin iloihin.
Tämän perjantain ehdoton pelastus oli yksinäinen päivällinen. Ei kukaan kinumassa saako maistaa. Ei kukaan sylkemässä ruokaa ulos kun se ei ollutkaan hyvää. Kukaan ei kitise, kukaan ei närpi. Oli vain hiljaisuus. Ja citymarketin ruuhkainen parkkipaikka.
Äitinä ja tarhatätinä ne yksinäiset ruokahetket ovat välillä hyvin harvassa. Tänään rankan työviikon jälkeen palkitsin itseni hiljaisella päivällisellä kaupan parkkipaikalla. Autossa, aivan yksin. Luksusta vaikka samalla niin kaukana siitä.
Kun kävelin kauppaan silmiini osui auto jossa eräs nainen istuskeli kaikessa rauhassa jotain syöden. Takapenkin turvaistuimet ja aurinkosuojat paljastivat että kyseessä oli aika varmasti äiti. Hymyilin ja hieman jopa naurahdin ääneen. Ihanaa, en ole yksin !
Mulla oli pitkään tapana jäädä autoon istumaan vielä kotipihalle. Kuunnella se kesken oleva radiokappale tai speekki. Tai vaan olla.
VastaaPoistaNykyään lapset usein tulevat jo autolle vastaan. Ei auta jäädä istumaan.
Mutta autossa kotimatkalla syön useinkin päivällisen. Tuttua.
Joskus on kiva syödä ihan rauhassa, vaikka sitten parkkipaikalla autossa. :D
VastaaPoistaMä ostin aikoinaan kaupasta aina jonkun leivoksen ja istuin siinä parkkiksella ja nautin sen ihan rauhassa. :)
No älä muuta sano !! :)
VastaaPoistatiedän tunteen, usein tulee joko omalla tai työpaikan pihalla istuttua autossa ihan hetken ihan rauhassa ja kuuneltua joku hyvä juttu loppuun ! :)
VastaaPoista