keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Hyvästi raskas ja masentava tammikuu. Tervetuloa helpompi helmikuu!

helmikuu

Tammikuu, rehellisesti sanottuna olit aivan paska. Hyvästi, ei tule ikävä! Pimeys, flunssat, kaikki. Vuoden kamalin kuukausi. Väsytti ja vitutti (anteeksi kielenkäyttöni) lähes koko kuukauden. Kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset osa-alueet parisuhteesta työpaikkaan ja tuntui että koko ajan olin johonkin tyytymätön. Töihin, perheeseen, asuntoon tai elämään ylipäätänsä. Olo oli alakuloinen ja nuutunut koko tammikuun. Uusi vuosi, uudet kujeet. Mitäpä jos kaikki on jo tehty ja käytetty ja tässä se elämä sitten on? Tälläisiä ajatuksia pyörittelen useasti kuukauden aikana mielessäni ja kieltämättä pisti ahdistamaan. Miksi ei vaan osaa olla tyytyväinen siihen mitä jo on? Liika ajattelu on vaaraksi, todellakin.

Tammikuu oli vuoden rankin kuukausi. Ja ensimmäinen kuukausi. Eli toivottavasti se rankin ja loput on täynnä sateenkaaria ja yksisarvisia. Mutta toisaalta, eikö se vuoden huonoin kuukausi kannata ottaa heti alkuun niin loput yksitoista ovat sitten toinen toistaan parempia? Eikö vain maailmankaikkeus?

helmikuu2

Oikeasti tämä kaikki johtuu varmasti väsymyksestä. Ja auringonvalon puutteesta. Olen väsyneenä todella alakuloinen ja nuutunut. Alakuloisuutta ja väsymystä ei helpottanut se, että aurinko alkoi pikkuhiljaa hämärtymään jopa siellä muistin perukoissa. Mikä se sellainen valoilmiö on? Kuullut olen siitä kyllä joskus puhuttavan...

Helmikuu, sinulla ei ole kovinkaan vaikeat lähtökohdat pistää edeltäjääsi paremmaksi. Itseasiassa taisit löylyttää tammikuu kuusi nolla jo ensimmäisenä päivänäsi. Nimittäin tänä aamuna linnut lauloivat kuorossa. Kevät, se todellakin tulee! Myöskin päivä on pidentynyt jo ihan selkeästi. Lähtiessä päiväkodin viimeisimmistä vuoroista kotiin ei olekkaan enää pilkkopimeää! Upeaa! Varma kevään merkki on myös se että sain tänään heittää ensimmäiset muurahaismyrkyt sokkeleihin. "Äiti laitatko niille ruokaa? Ihanaa!!" kuului selkäni takaa. Juu toki, ruokaahan tämä. Johon ei saa missään nimessä koskea!

En malta odottaa kevättä. En malta odottaa aurinkoa. Tennareita ja kevättakkia. Kaipaan jopa sitä mädäntyneen koiranpaskan tuoksua! Huonoille yöunille en uskalla toivoa hyvästejä edes kevään aikana mutta kyllä sen kestää. Sitten kun saa auringonvaloa ja lämpöä niin jaksaa taas vaikka pää kainalossa!

helmikuu3

Sen suurempia suunnitelmia helmikuulle ei ole. Hieman ihoa mustemmaksi tautoinnin muodossa ja mieltä kirkkaammaksi ajatusten voimalla. Pyhitän täten helmikuun positiiviselle ajattelulle ja hetkessä elämisellä. Sille, että nautin siitä mitä minulla on enkä märise niistä mitä tahdon. Olen onnekas, niin onnekas. Miksi se on välillä niin vaikea muistaa!?

Uuden vuoden lupaukset on täyttä kuraa koska ne ei ikinä pidä. Mitäpä jos alettaisiin tekemään itsellemme lupauksia joka kuukausi? Lupaus paremmasta jokaikinen kuukausi. Oli se sitten pienempi pyykkikasa, aikaa hyvälle kirjalle tai vain erilainen lähetysmistapa elämään.

helmikuu1

 

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.