Viikko isän kanssa.

Tytöt ovat saaneet viettää tämän viikon isin kanssa kotona. Tinolla on ollut koko viikon hiihtolomaa ja he ovat saaneet touhuta keskenään kotona. On iso etu, että isillä aina silloin tällöin on lomapäiviä tai vapaapäiviä keskellä viikkoa. Minä sain viettää tyttöjen kanssa keskenämme kuukausia, nyt on isin vuoro aina välillä. Vaikka parasta aikaa tietenkin on se kun olemme koko perhe koolla, niin on mielestäni hyvä viettää aikaa myös yhden vanhemman perheenä aina silloin tällöin. Ellei muuten, niin ainakin puolison panostusta arjessa oppii arvostamaan aivan eri tavalla kun se toinen ei olekkaan siinä.





 

Tytöt ovat selkeästi nauttineet ajasta isän kanssa. Ehkä vähän liikaakin, jos kehtaan näin ääneen sanoa. Tiedättekö, kun äiti on aina äiti. Ainakin pienille lapsille. Kieltämättä ehkä hieman kirpaisi tämän äidin sydäntä kun Matilda äidin kainalon sijaan valitsikin eräänä yönä isin kainalon. Ja kun kauppareissulta kotiin lähitessämme (olimme kahdella autolla liikenteessä) Matilda kiljui koko matkan iiiissshiiiiii. Raukkaparka joutui äidin autoon...Itsekästä tuntea näin, ja samalla myös niin vapauttaa kun tytöt eivät olekkaan niin riippuvaisia vain minusta. Sekä toki mahdottoman suloista, isi lapsiensa kanssa on äidille sitä jotain.



Mikä parasta, on ollut upeaa tulla töistä kotiin. Siisti koti ja valmis päivällinen. En pistä vastaa. Ehkä jos vielä jonain päivänä meille kolmas lapsi saa ja suo luvan tulla, on isin vuoro jäädä häntä tänne kotiin hoitamaan. Vaikka ei kyllä lastenhoitajan palkalla taideta ihan asuntolainaa ja kahden auton kustannuksia maksella jos perheen "elättäjä" jäisi kotihoidontuelle.

Olen myös saanut nauttia näistä postauksen kuvista kesken työpäivää. Työpäivän piristys kun kännykän näytölle pamahtaakin ne maailman tärkeimmät. Kyllä minulla vaan on käynyt tuuri kun tälläisen isän lapsilleni sieltä baarin tanssilattialta kaappasin.