Joskus isi nukahtaa kesken iltapäiväkahvin. Joskus isi nukahtaa kesken Pikku Kakkosen. Joskus isi nukahtaa kesken kiipeilytelineenä olon. Niin raskasta, niin rakasta. Taitaa tuo kaksilahkeinenkin olla vähän kaheli kun vielä kerran haluaa siihen vauvavuoden valvomisrumbaan lähteä minun kanssani. Siitä huolimatta että melkein joka yö herää töihin kello 1:20... Arvostan, arvostan niin paljon. Vaikka arjen keskellä sen välillä unohdankin. Ja vaikka sen muistaisikin itse, niin liian harvoin se tulee sanottua ääneen myös sille toiselle.
P.s Babysitter.fi arvonnan voitti Elska, pistin sinulle s postia!
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3