Ensin pietari. Sitten Tukholma. Pelottaa, ahdistaa ja surettaa. Tälläiseen maailmaan minä olen kaksi lastani synnyttänyt.
Maailma on paha. Ihmiset on pahoja. Ultra Bran laulussa lauletaan Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi. Mutta kyllä sellaista pimeää on. Ja aika perkeleen paljon näyttää olevankin.
On lottovoitto syntyä Suomeen. Olen aina ajatellut että täällä lintukodossa olemme turvassa. Vaan luotto tähän asiaan ei ole enää kovin vahva. Vaikka koen olevani hyvinkin naiivi ja sinisilmäinen ihminen, alkaa minunkin uskoni olla lopussa. Tukholman ja Pietarin väliin jää nimittäin yksi maa. Enkä tiedä mikä sen maan muka erottaisi näistä kahdesta.
Äidiksi tulon jälkeen nämä uutiset ottaa koville. Kun on kaksi maailman tärkeintä joita haluaisi suojella kaikelta pahalta. On avuton olo, on surullinen olo. Jokainen tälläinen uutinen saa minut miettimään että uhrivat olivat jonkun lapsia. Joku kokee tällä hetkellä sitä kipua ja tuskaa, jota minä en halua edes kuvitella.
Silmien sulkeminen ei vie pahaa pois. Mutta silti teen sen niin hyvin kuin tässä somen maailmassa voi tehdä. En halua tietää, en ainakaan enemmän kuin on pakko. Maailman menosta on hyvä pysyä kartalla, mutta siihen minä en tarvitse niitä kaikkia valokuvia ja videoita tapahtumapaikoilta. Minä haluaisin olla tietämätön. Vielä enemmän haluaisin antaa lapsilleni sen mahdollisuuden kun tähän netin maailmaan joskus tutustuvat.
En tykkää. En jaa. En kommentoi. En halua tietää.
Niin täysin samaa mieltä. :( On tämä maailma välillä niin paha ja pelottava paikka.
VastaaPoistaMulla on just päinvastoin. Mä haluan tietää kaiken. Vaikka se sattuu. Vaikka se pelottaa. Luin kaikki ylen uutiset niin Pariisista, Brysselistä, Nizzasta, Berliinistä, Lontoosta ja Pietarista. Aina olen voinut uskoa siihen, että voin olla turvassa ja siksi olen uskaltanut lukea uutisia. Eilen luin myös, mutta ensimmäistä kertaa tuntu et mä en halua tietää. Mä en voinu enää aatella, et oon turvassa. Mutta mä luin. Kyyneleet silmissä. Tukholmassa oon kuitenki asunu ja olin muutamaa tuntia enne iskua Tukholmassa. Kuolemaa pelottavampi on se pelko. Pelko omasta ja läheisten turvallisuudesta. Haluun elää, en kuolla, mutta en haluu elää siinä pelossa, että voin kuolla.
VastaaPoistaItseänikin meinaa välissä pelottaa tämä meno varsinkin, kun sekä Lontoo ja Bryssel ovat lähellä sydäntä ja ne ovat kuuluneet elämääni ja arkeeni. Tukholma suvun ja läheisen sijainnin takia kauhistuttaa. Mutta olen päättänyt, ettei saa antaa pelolle valtaa, vaikka se yrittää tunkea läpi. Pelko ja viha aiheuttavat päivittäin ongelmia ja pahuutta tässä maailmassa, mutta koskaan ne eivät ole onnistuneet mitään ratkaisemaan. Siksi pelkäämisen sijaan pitää pyrkiä olemaan rohkea ja uskomaan hyvään ja olemaan itse hyvä, vaikka se vaikealta tuntuukin!
VastaaPoistaMaailma on kyllä.. Paha paikka, ei pysty muuta sanomaan. Pahalta tuntuu nämä kaikki uutiset aina :/
VastaaPoistaSama. Kaasuiskussa kuolleiden lasten ruumiit polttelevat edelleen muistissa. Mietin, etten voi AUTTAA mitenkään ja sekös ahdistaa lisää. Toisaalta hyvä muistutus, että arvostaa omaa elämäntilannetta, toisaalta tieto lisää tuskaa.
VastaaPoistaTätä aihetta on niin vaikea kommentoida, sillä itseänikin pienten lasten äitinä se koskettaa samalla tavalla. Terrorismia on vaikea pysäyttää, mutta ajattelin kuitenkin kommentoida, että on meitä, miehiä ja naisia, jotka työnsä puolesta taistelevat sitä vastaan (oma työni koskee nimenomaan noita terrori-iskuja). Minua lohduttaa tietää, että alalla työskentelevät pistävät ihan kaikkensa likoon työssään. Minua lohduttaa se ja siksi näen myös toivoa.
VastaaPoistahyvin sanottua <3 ja ihanaa että teitä on olemassa, arvostan toden teolla <3
VastaaPoistaniimpä, jotenkin sitä osaa arvostaa omaa elämäää ihan eri tavalla. Minä en luojankiitos oel vielä joutunut näkemään yhtäkään kuvaa. ja tuo nimenomaan on se pahin, kun ei voi tehdä mitään! :/
VastaaPoistaniimpä ;/
VastaaPoistahyvin sanottu ja ihana asenne sinulla ! <3
VastaaPoista<3 hui. Onneksi olit turvassa <3 ja kyllä, haluaisi elää ilman pelkoa kuolemasta. Omasta tai läheisten.
VastaaPoista<3 niimpä
VastaaPoista