Edellisyönä kello kahden aikaa heräsin vertahyytävään kiljaisuun. Iiiiik kaikui rivitalon päätyasennossa vertahyytävästi.
Äitiiiii iso, jätti suuri hämähäkki oli täällä!
Voi rakas, se oli vain pahaa unta. Nyt hetkeksi syliin halimaan ja sitten jatketaan unia.
En jatka. Se tulee heti kun suljen silmäni.
No tule isin ja äitin lattialle nukkumaan rakas. Sinne ei ne unihämpyt ei pääse.
Ensimmäinen kunnon painajainen. Hyi. Olen itse ollut aina lapsena huono nukkumaan ja muistan edelleen pahimmat painajaiseni lumikin noidasta ja hiiden padasta. Meillä on aina välillä Elviralla huonompia kausia yöunien suhteen ja nyt kun mielikuvitus on kehittynyt aivan älyttömästi, tuntuu että se näkyy myös unissa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Hassua, minun lapseni on jo niin iso tyttö että hän osaa nähdä pahoja unia. Ja sanoittaa ne minulle. Toivon ettei nämä levottomat yöt ole tulleet jäädkseen, nimittän Matildan kohdalla (kop,kop,kop..) näyttää vihdoin siltä, että nukutaan valtaosa öistä yhdellä herätyksellä tai jopa ihan kokonaan. En siis välttämättä ihan juuri nyt kaipaisi pahoja unia vaivaamaan meidän perhettä. Vaikka toisaalta, eipä ainakaan ehdi tottua mihinkään parempaan jos nyt on Elviran vuoro aloittaa valvominen. Päiväkotiaamut ovat kyllä ihan hivenen (huomaa sarkasmi...) haastavia jo neiti kolme vee ei ole saanut tarpeeksi paljon unta. Joten toivotaan ettei nämä painajaiset tästä yleisty.
Äitin iso tyttö. Minulla tuli juuri facebook muisto jossa olin tasan neljä vuotta sitten tuntenut ensimmäistä kertaa Elviran liikkeet masussa. Aika pysähdy, vaikka ihan hetkeksi vain. En voi uskoa että jo syksyllä hän on neljä. Päivä päivältä isompi, taitavampi lapsi. Haikeaa ajatella että aina huomenna hän on jo vähän isompi eikä koskaan enää niin pieni mitä tänään.
Ja meidän tytöille selkeesti on jokin juttu näiden hämähäkkien kanssa. Matildan ensimmäinen kolmen sanan lause pari päivää sitten oli nimittäin "mä pelätä mähähäkki." Meidän pienet prinsessat.
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3