Parhaita tuliaisia päiväkodista.

Ei, otsikko ei ole sarkasmia. Meillä ei siis luojan kiitos (KOP KOP KOP) ole näkynyt niitä kihomatoja tai täitä jota päiväkotiuran aloituksessa kaikkein eniten pelkään. Vaan tänään meille kotiutui Elviran ensimmäinen askartelu!

Pinnallista tai ei, mutta yksi suurin asia jota päiväkotiuran aloituksessa odotin oli tyttöjen askartelut. Ei ole mitään parempaa fiilistä kun nähdä oman lapsen juoksevan päiväkodin portille vastaan kädet ojossa valmiina hyppäämään syliin. Toiseksi paras fiilis on sitten se, kun hän silmät kiiluen esittelee omia taideteoksiaan ja tuotoksiaan.



Ylpeä, niin ylpeä äiti. Olen ostanut molemmille tytöille kansiot kotiin johon olen kerännyt tyttöjen taideteoksia mammalasta. Vähän niinkuin päiväkodin kasvunkansio, mutta kotona. En tiedä miten saan tuon maitopurkin sinne väliin säilöön mutta aivan varmasti sen sinne jollain konstilla tungen. Onhan se vaan kerrassaan niin upea tuotos että se on pakko säästää! Ja ehkäpä lainaan ideaa ensi vuonna kun töissä mietin pääni puhki mitä tällä kertaa askarrellaan pääsiäisen kunniaksi...

Meidän niin iso ja taitava Elvira. En jaksa uskoa että hän on ollut meidän elämässä jo 3,5 vuotta. Tuntuu kuin hän olisi ollut täällä vasta hetken ja sitten taas toisaalta ikuisesti. Äitiys, niin parasta! Maailman paras tekosyy herkistyä maitotölkistä ja kasasta ruohoa.