Piinapäivinä jokainen pieni vihlaisu on merkki raskaudesta. Ruokahaluttomuus, väsymys ja turvotus. Kaikki yhtälailla epävarman varmoja merkkejä siitä että raskaana taas ollaan. Piinapäivinä sitä usein miettii että onko nämä oireet edes oikeasti olemassa vai kuvittelenko vain. Sama ilmiö kuin sairauden diagnoosia googletellessa: kun luet tietyn sairauden oireet, sinulle ilmestyy ne heti.
Ensimmäisen vahinkoraskauden kohdalla minulle ei ollut raskausoireita ennen plussaa. Tai olihan niitä, mutta tajusin ne oireiksi vasta toisessa raskaudessa kun osasin yhdistää oireet raskauteen. Ja nyt, nyt minä kuulostelen, etsin ja kuvittelen niitä oireita itselleni koko ajan. Hemmetin piinapäivät.
Ei ole montaa päivää enää jäjellä kunnes selviää onko nämä oireet valeraskautta vai ihan oikeaa raskautta. Piinallisen pitkät päivät jäljellä, joiden aikana varmasti ilmestyy vielä lisää mitä varmempia oireita raskaudesta. Vaikka ne kuukautiset sitten sieltä vielä alkaisivatkin.
Eilen illalla alavatsani oli kuin jalkapallo. Tino katsoi minua hetken ja kysyi miksi kävelen vatsa pystyssä kuin raskaana oleva. Kulta ei, en kävele. Tälläinen se on ihan itsellään. Tinon ilme olisi ollut valokuvan arvoinen. Mutta tiedättekö, "satavarmasta" alkuraskauden turvotuksesta huolimatta en uskalla toivoa että kyse olisi jostain muusta kuin huonoista valinnoista ruokapöydässä. Minä kun turpoan jo pelkästä katseesta hiilareita kohti.
Voi että miten toivonkaan että nämä olisivat oikeasti niitä oireita eikä "oireita". Mutta tunnin tarkan ovulaation bongaamisen ja sen hyvän hyödyntämisenkin jälkeen uskon enemmän tieteeseen kuin tuuriin. Vain n 20-25% mahdollisuus onnistuneeseen raskauteen hedelmöittymisestä huolimatta, muistan lukeneeni. Ja tuo prosentti tuntuu todella pieneltä,varsinkin näinä piinapäivinä.
Tieteen, tilastojen ja tilastopoikkavuuksien lisäksi tarvitaan aimoannos myös sitä tuuria.
Olisipa meillä käynyt tuuri.
Ei saa stressata, kyllä se aika joskus vielä koittaa. ❤
VastaaPoistaOnpas mielenkiintoista lukea, kun sie kirjoitat niin avoimesti näistä jutuista :) Itsellä on jotenkin niin pinttynyt se asenne, että "kellä onni on niin se onnen kätkeköön" vai miten se menee :D Turhaa suomalaisuutta.
VastaaPoistaOOo, toivotaan!! :p
VastaaPoistaFeel u ! Meilläkin piinailtiin, menkat tuli ja oireet silti jatkuu ? kai sitä jotenkin toivoo että negatiivinen testi ois väärässä tai viallinen, kun edelleen on aamupahoinvointia ja närästystä.
VastaaPoistaTäällä eletään myös piinapäiviä. Vahva tunne kuitenkin että sieltä ne menkat taas tulevat. Turhauttavaa, mutta stressaaminen ei auta asiaan. Jospa se odotus joku päivä palkitaan ☺️ Tsemppiä sinne piinapäiviin ?
VastaaPoista<3 kiitos ! Minäkin ennen, mutta olen niin suupaltti että en osaa olla hiljaa näistäkään asioista :D ja tämä kirjoittaminen on niiiin terapeuttista puuhaa!
VastaaPoista<3
VastaaPoista<3 toivotaan !
VastaaPoistakiitos näin jälkikäteen <3 toivottavasti sielläkin saaatiin plussa ! <3
VastaaPoista