Kun me tulemme päiväkoti- ja työpäivän jälkeen kotiin, olemme kaikki hieman väsyneitä. On nälkä ja kiukuttaa. Kova ikäväkin on ollut koko päivän. Puolin ja toisin. Revitään vähän siskon tukkaa, tönitään ja sitten suukotellaan. Kun se piru vie on siellä eri ryhmässä ja niin kauhea ikävä.
Halitaan ja suukotellaan. Kiukutellaan yhdessä ja erikseen. Tankataan vähän päivällistä ja pikku kakkosta. Sitten vain ollaan ja leikitään. Ei ole kiire mihinkään, ei ole mitään velvollisuuksia. Muistan miten pohdiskelin täällä blogin puolella Elviran harrastusta ja joko sellainen olisi aika aloittaa. Nyt voin todeta että olin aivan oikeassa: päiväkoti riittää aivan hyvin. Itseasiassa voin sanoa, että ei ainakaan meidän tytöistä olisi harrastamaan mitään enää päiväkotipäivän jälkeen. On se väsyttävää puuhaa!
Joskus vanhemmat unohtavat että päivähoitopäivä on lapselle kuin työpäivä aikuiselle. Ja useimmiten lapsen työpäivä venyy pidemmäksi mitä meidän aikuisten. Tai ainakin meidän tytöillä venyy melkein 9 tuntiin välillä. Itse päiväkodissa työskentelevänä tiedän miten rankkaa arki siellä voi olla. Monta tuntia menossa ja meiningissä, pienessä tai suuressä hälyssä. Siinä väsyisi jokainen meistä.
En voi valehdella ettenkö nauti tästä ajasta, kun lapset ei vielä harrastuksia kaipaa. Kieltämättä sitä itsekin odottaa työpäivän jälkeen vain sitä omaa kotia ja rauhaa. Kyllä vielä tulee aika, kun saamme pää kolmantena jalkana kuskata lapsia harrastuksista toiseen. Mutta nautitaan nyt täysin rinnoin, kun ei tarvitse työpäivän jälkeen mennä muualle kuin ruokakauppaan. Ja sinnekkin mielellään yksin; päivähoitopäivän jälkeen sekin tuntuu välillä ylitsepääsemättömän raskaalta lapsille.
Nykyään laitan hyvällä omalla tunnolla Pikku Kakkosen pyörimään televisiosta hoitopäivän jälkeen. Silmällä pitäen päivällisen valmistus- tai sometaukorauhaa, mutta olen huomannut myös miten tytöt siitä nauttivat rankan hoitopäivän jälkeen. On ihana vain istua (ja vähän nahistella...) siskon vieressä sohvalla ja antaa ajatusten upota lastenohjelmiin.
Viime päivinä olen antanut hyvällä omalla tunnolla pyykkivuoren kasvaa ja villakoirien lisääntyä nurkissa. Olemme heti työ- ja hoitopäivien jälkeen jääneet takapihalle nauttimaan auringosta ihan iltapuuroon asti. Kyllä ne kotityöt odottaa viikonloppua sekä huonoa säätä. Joskus on vain hyvä antaa kaiken olla ja nauttia juuri siitä hetkestä ja noista kahdesta. Jäätelöstä, saippuakuplista ja hyvästä lehdestä.
Koska teillä on aloitettu ensimmäiset harrastukset?
Itse päiväkotiharjoitteluissa opiskeluaikana kun olin, ja tällä hetkellä parin viikon sijaista kielikylpypäiväkodissa tekevänä, monet kerrat ajatellut, että kyllä se päiväkotielämä oikeasti verottaa lapseltakin voimia. Toki moni siellä viihtyy, mutta samaan aikaan todella väsyttävää. Ja se aika parhaimmillaan siellä joidenkin lasten kohdalla on pitkä, ja lapsen kohdalla tuntuu vielä pidemmältä.
VastaaPoistaJa tosiaankaan en lyttää päiväkotimeininkiä, se antaa myös paljon, mutta on hienoa että kans vanhemmat tiedostaa sen et on ihan hyvä antaa lapsen hengähtää päivän jälkeen. :)
3,5v aloitti tanssitunnit kerran viikossa omasta halustaan. Puolisen vuotta tätä jaksettiin ja kaikista raskainta taisi olla vanhemmille. Aamut on jo tarpeeksi kiireisiä, ei ollut kiva vielä iltaisin juosta päiväkodin jälkeen tanssiin. Ja aina meni myöhään niin että uni kärsi. Ehtiihän sitä vielä ?
VastaaPoistaMä oon samaa mieltä :)
VastaaPoistaAnton, joka täyttää syksyllä neljä, aloittaa varmaan uinnin syksyllä. Vilmeri on vasta kaksi ja katsotaan miten päiväkoti lähtee rullaamaan. En usko että tarvii vielä harrastusta päikyn viereen:)
On kyllä niin totta! Oma 3,5 vuotias on kotihoidossa ja hänellä harrastuksena tanssi kerran viikossa ja 2x srk päiväkerho! Ihan riittävä ohjelma meille, sillä pelkästään 3h kestävän kerhon jälkeen tyttö kaipaa hieman lepoa. Hänen tanssitunnilla käy myös päiväkotilapsia ja välillä mietin että MIKSI ihmeessä?! Eikö se ole tarpeeksi 3vuotiaalle olla se 9h erossa omista vanhemmista!? Onhan se kovin helppoa, kun ei tarvitse olla lapselle sitten läsnä/saatavana edes sitäkään max neljää tuntia mikä päiväkotipäivän jälkeen on jäljellä yhdessäololle. Päiväkoti on lapsen harrastus!
VastaaPoistaJuuri näin; paljon se antaa mutta myös ottaa! :) ja sitä hälinää ja hulinaa on vaikea hahmottaa ellei ole itse työskennellyt päiväkodissa
VastaaPoistaSamaa minäkin mietin, olisi rankkaa juosta heti pk päivän jälkeen harrastuksiin! Kyllä nämä lapset vielä ehtivät harrastamaan :)
VastaaPoista! :)
VastaaPoistaMä mietin ihan samaa ja ehkä enemän vielä itsekkäästi omasta näkökuömasta: jos mä olen lapsista erossa 9 h päivässä niin en varmasti halua lisätä niitä tunteja :D
VastaaPoista