maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kun äiti hymyilevän taaperon halusi.


Hymyile. Hymyile äitille vähän. Ihan vähän. Matildaa, hymyile nyt.

Ja tässä lopputulos. Aikamoinen emäntä edelleen hyvinkin kovalla tahdolla varustettuna tämä meidän matami. Ja tiedättekö, sillä kirkkaalla sekunilla kun kameran sain kädestäni pois välähti se iloinen ja naurava naama esiin. Se, johon yleensä olemme tottuneet. Tai no, tässä uhman vaiheessa se tuntuu välillä kyllä aika harvinaiselta näyltä.

2-vuotis kuvia ottaessani taidan kokeilla käänteispsykologiaa. Älä vaan hymyile. Älä missään nimessä naura. Äläkä vaan näytä iloiselta.

Voi että. Niin kovin rakas pikku luupää.

2 kommenttia

  1. Mikä sopis, noi kulmakarvat on niin mahtavat!<3 Oisko muuten mahdollista saada postausta lastenhuoneesta? En löytäny sellasta mistään vaikka koitin kaivella. :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos!<3 hei joo, voisin joskus tehdä kyllä sellaisen!! :) joskus jotain pieniä vilauksia on ollut mutta niistäkin kovasti aikaa!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.