Raskausviikko: 17+2
Vauva: Painaa n. 180 grammaa ja on n. 17 cm pitkä. Kasvu hieman hidastuu viime viikkoisten spurttien jälkeen.
Oireet: Alaselkä hieman vihoittelee istumisesta, erityisesti autolla ajaminen on tuskaa jos matka on pidempi kuin puolisen tuntia. Turvotus jaloissa ajottaista. Ja eilen valui ensimmäiset nesteet tisseistä. Hivenen jo hormonihulluutta ollut ilmoilla...Mitään en kuitenkaan myönnä jos mieheni kysyy. Harjoitussupistuksia tulee päivittäin ja useita kertoja päivässä.
Mielihalut: Mansikka, vesimelonit, kirsikat, nektariini...Pyykinpesuaine, mutta sitä toki tyytynyt vain haistelemaan.
Päällimmäiset ajatukset raskaudesta: Vaikka viikonloppuna olin hieman kypsä raskaana oloon niin onhan tämä silti aika mukavaa ja varsin oireetonta tällä hetkellä. Oireetonta siinä mielessä, että fyysisesti ja henkisesti voin todella hyvin ja tasapainoisesti. Olo on malttamaton, en millään jaksaisi odottaa joulukuun saapumista ja imetystä. Voi miten kaipaankin sitä tuhinaa tissillä. Imetys on yksi parhaimmista vauvavuoden jutuista vaikken ikinä kovin hyvin ole siinä onnistunut, ehkä kolmas kerta toden sanoo?
Vauvan liikkeet tuntuvat yhtä vahvemmin, mutta edelleenkin ovat hyvin harvassa etuseinämäistukan takia. Eikä toisaalta haittaa, en ole ikinä pitänyt ensimmäisistä liikkeistä jotka tuntuvat lähinnä vatsanpuruilta. Epämukavaa, kun tuntuu että koko ajan pitäisi päästää ilmat pihalle ja vatsa kurnii. Odotan siis innolla sitä kunnon möyrimistä ja biletystä mielummin, kuin näitä ensimmäisiä hentoja liikkeitä. Kyllä tälläkin hetkellä tuolla vatsassa joku möyryää, mutta ilman aiempia raskauksia saattaisin hyvin erehtyä luulemaan sitä iltapäiväkahvin aikaansaannokseksi enkä suinkaan vauvaksi.
Monet suunnilleen samoilla viikoilla olevat hihkuvat rakenneultraa ja vauvan sukupuolta. Minä lähinnä huomaan pikkuhiljaa panikoivani sitä, että entä jos kaikki ei olekkaan ultrassa hyvin!? Toki sukupuolikin kiinnostaa, mutta se on aivan toissijainen juttu. Ja toisaalta, yhä edelleen asian salassapysyminen synnytykseen saakka kutkuttaa...Mieletöntä, alle kolme viikkoa ja ollaan puolessa välissä. 7 viikkoa siihen, että vauvalla alkaa olla mahdollisuuksia elämään myös kohdun ulkopuolella jos hän sattuisi syntymään.
Sulla on ihana tuo maha! Itse tuun raskausviikoissa reilun viikon perässä ja näytän lähinnä siltä, että oon lihonut ihan tautisesti. Mahassa ei vielä ole mitään muotoa :|
VastaaPoistaMuistan esikoisen raskausajalta myös tämän vaiheen ja silloin se itketti ja harmitti, nyt onneksi tiedän, että kyllä se vauvavatsakin sieltä ajan kanssa ilmaantuu :)
Ihanaa on ollut seurata näitä raskaudpostauksia, varsinkin kun itse on suurinpiirtein samassa tilanteessa
Täällä kans selkäkivut ajaessa, uagh, ihan karseeta! Osteopaatilla kävinkin jo saamassa pahimpia jumeja pois. Vaan vielä ois viimeinen (!) raskauskolmannes jäljellä, ja ajomatkojakin vielä ihan liikaa tiedossa..
VastaaPoistaVoi ihanuus tuota masua♡♡♡ Ja niin hauska tuo pyykinpesuaine,mä kävin nuuhkimas monta kertaa päivässä huuhteluainetta?
VastaaPoistaMe ei tietoisesti selvitetty esikoisen sukupuolta ultrassa, ja oli ihana positiivinen jännitys loppuun asti. Nyt menossa 18+3, ja sama mysteeri jätetään tälläkin kertaa joulukuulle ratkottavaksi :) kaikkea hyvää odotukseesi, blogiasi on ilo lukea!
VastaaPoistaKiitos!! :) joi kyllä se sieltä tulee, mulla on molemmissa aiemmissa raskauksisaa olla ihan samalla tavalla kuin sull, nyt jostain syystä pyöristynyt vauvamasuksi heti kättelyssä! :)
VastaaPoistaTsemppiä, kohta sä oletkin synnyttämässä jo!! :)
VastaaPoistaKiitos!:) meillä ei luojan kiitos köytetä huuhtelu ainetta (taino etikkaa, mutta sitä ei tee mieli tuoksutella :D) muuten nuuhkisin koko ajan jotain :D
VastaaPoistaOoo toi kyllä houkuttaa minuakin!! Miestä ei niinkään.. :p ihanaa odotusta myös sinne ja kiva kun luet kun mennään melkein samoilla viikoilla! :)
VastaaPoista