Äitiyden ei tulisi olla suorittamista.

Kurvasin tänään töiden jälkeen lähikaupan kautta hakemaan niinkin terveellistä päivällistä kuin pakastepizza. Työpäivästä väsyneenä päätäni kolkutti lause; mahdollisimman helpolla. Varsinkin, kun huominen päivä toisi tullessaan ensimmäisen asuntonäytön ja työpäivän jälkeen luvassa olisi levon sijaan siivousta. Pizzat uuniin, lapsille piirretyt pyörimään ja pölyrätti heilumaan. Pari vuotta sitten olisin vielä väen väkisin kokannut vähintäänkin jotain nopeaa kotiruokaa, mutta vuosien karttuessa äitiyden mittariin olen päässyt eroon liiasta suorittamisesta. Miksi ihmeessä mennä sieltä mistä polku on täynnä esteitä, jos se matala aita on ihan siinä vieressä?

Ei aina, en minä sitä. Ei joka päivä pakastepizzaa voi syödä vaikka joskus se kovin houkuttaisikin. Sekä lapsia, että minun raskaushimojani. Mutta joskus, joskus on enemmän kuin okei antaa itselleen armoa. Miksi me äidit ylipäätänsä olemme niin kovia suorittamaan? Ei saisi yleistää, mutta voin vannoa ettei kovinkaan moni isä tunne samanlaisia tunnontuskia siitä pikkukakkosesta ja pakastepizzasta kuin me äidit.

Teemmekö me äidit sen ihan itse? Sosiaalinen media, lehdet, nettipalstat. Kaikki täynnä toistemme arvostelua ja tapojemme arvostelua. Verrataan, kisataan ja stressataan. Jotain niinkin yleistä ja luonnollista asiaa kuin äitiys. Kuulostaa hullulta. Ja hulluahan se onkin. Mutta silti me sitä hyvin paljon teemme.

Olen yrittänyt olla jo tovin itselleni armollisempi. Kahden lapsen vanhemmuus yhdistettynä raskauteen on opettanut sitä varsin hyvin ja nopealla aikataululla. Olen hyväksynyt sen, että siivouspäivä voi olla vain kerran viikossa ja lelukasat lattialla on ihan okei. Pyykkikori saa olla täynnä ja lapset kasvavat joskus myös Ikean lihapullilla ja ranskalaisilla. Ja tiedättekö, olen paljon onnellisempi ja parempi äiti mitä ennen.

Onnelliset vanhemmat ovat yhtä kuin onnelliset lapset. Ja toisin päin. Äitiyden ei pitäisi olla suorittamista. Se ei saisi olla. Se on elämän läpi kestävä matka ja aika perkeleen raskas matka, jos koko ajan stressaa ja suorittaa. Rauhaa ja rakkautta mamit, toisiamme mutta ennen kaikkea meitä itseään kohtaan.