Raskausvatsa on kuin ilmapallo: Kun se kerran on venynyt, täyttyy se seuraavalla kerralla hieman helpommin. Näin joku viisas joskus minulle sanoi ja täytyy todeta, taitaa se tosiaankin pitää paikkaansa.
Yllä oleva kuva on otettu aika tarkkaan puolessa välissä jokaista raskautta. Jokaisen raskauden kohdalla muistan miten isolta vatsa tuntui mutta katsokaa nyt, tuo ensimmäinen masu on vielä niin pieni! 2013 & 2015 syntyneillä vauvoilla oli kyllä myös kokoeroa. Ensimmäinen 3540 grammaa ja toinen 4230 grammaa. Mielenkiinnolla odotan minkä kokoinen vauva nyt kolmannella kerralla meille suodaan.
Alla olevat kuvat ovat otettu vähän eri aikaan. Aikaisemmissa raskauksissa en blogiin kirjoitellut säännöllisiä viikkopostauksia, joten masua ei tullut kuvattua yhtään niin ahkerasti. Ensimmäinen kuva on otettu 27+raskausviikolla, toinen 25+ viikolla ja kolmas kuva eilen eli 24+ viikolla. Aika samankokoiset mahat, mutta eri aikaan kuitenkin otettu. Mahani kasvu suunta näyttää olevan kuitenkin aina sama; eteen ja alas. Kiitos siitä, en voi kuvitella millainen tämä närästys olisi jos maha olisi ylhäällä ja sisäelimet vielä enemmän lytyssä.
Jokainen raskaus on ollut aika samanlainen, mutta kuitenkin niin erilainen. Kaksi ensimmäistä olivat oireineen ja kasvukaavoinen aika samanlaisia, tosin 2015 vuonna sf mitta huiteli yläkäyrillä ja jopa niiden yli jokaisessa mittauksessa. Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa minulla alkoi painonnousu vasta puolen välin jälkeen. Tällä kertaa puoleen väliin päästessä näytti vaaka jo +8 kiloa. Jokaisessa raskaudessa minua on kiusannut ruuansulatusvaivat, närästys sekä armoton turvotus. Vuonna 2015 joutusin luopumaan huulilävistyksestäni koska naamani oli vain yksinkertaisesti niin turvoksissa, että koko koru tappeineen upposi siihen.
Jokainen raskaus on ollut ja on oleva ihana sekä kamala. Vaivoja on, mutta mikään ei voita oman lapsen liikkeitä masussa ja sitä ensikohtaamista sairaalan sängyssä. Ensi imetystä ja sitä vauvakuplaa, se on ihanaa. Tuntuu haikealta ja samalla myös helpottavalta ajatella että tässä tämä nyt sitten oli, minä olen lapseni nyt tehnyt. Enkä ole edes 25 vuotias. Raskaus, elämäni parasta ja samalla paskinta aikaa.
Kolmas kerta oli itsellänikin haikea, kun tiesi tekevänsä kaiken viimeistä kertaa.
VastaaPoistaYllättäen sama haikeus valtaa mielen nyt, kun ikää alkaa ollla kohta jo neljäkymmentä. Jotenkin kovin lopullista, niitä ei kohta ole mahdollistakaan tehdä enää koskaan yhtään enempää.
Sitä minullakin raskaudet on ollu, ihanaa ja jännää mutta samalla kamalaa ja rasittavaa aikaa ?
VastaaPoistaTuosta sf-mitasta minäkin jouduin viimeksi loppuraskaudessa vauvan kokoarvioon synnärille ja siellä lääkäri sanoi että sf-mitta on ihan mennyttä aikaa eikä sitä pitäisi enää käyttää koska se ei kerro vauvan koosta luotettavasti. Sitte lääkäri kokeili mahan päältä käsin ja veikkasi syntymäpainoksi 3300g. Ultrattuaan hän kertoi kokoarvion olevan sen mukaan 3400g ja vauva oli sitten 3560g että ihan normaali kokoinen ?☺
Joo, täälläkin oon todennut, että seuraavalla kerralla se maha täyttyy helpommin, ja mulla ainakin nopeammin :D
VastaaPoista!! Näin se taitaa useasti mennä :D
VastaaPoistaJoo eipä kai se sf mitta kerro kuin kohdun kasvusta, toiaaalta loppuvaiheesaa ei enää siitäkään kun vatsa roikahtaa alas ja sf mittä myös :D
VastaaPoistaSamoja ajatuksia täällä, vaikka aikaa vielä olisikin<3
VastaaPoista