Olisinko parempi äiti ilman varhaiskasvattajan viittaa?

Olen ollut sairaslomalla nyt neljä päivää. Näistä neljästä päivästä tytöt ovat olleet kaksi päiväkodissa, vaikka minä olen makoillut kotona tyhjänpanttina. Lasten on parempi olla hoidossa, jotta olen saanut oikeasti levättyä ja taltutettua näitä supistuspolttoja. Ja tiedättekö, minusta tuntuu että tälläisinä lattemutsi*päivinä minä olen ollut parempi ja jaksavampi äiti kuin aikoihin.

*Äiti joka juo kahvia kotona tai kaupungilla lasten ollessa päiväkodissa muiden hoidettavana.

Kuten blogin esittelytekstissäkin lukee, minä hoidan työkseni muiden lapsia. Olen lastenhoitajana yksityisellä sektorilla monikulttuurisessa päiväkodissa. Minulta on usein kysytty, että enkö kyllästy työhöni tai elämääni kun joka paikassa on samat hommat. Menen töihin ja kotihommat jatkuvat töissä. Tulen töistä ja työt jatkuvat kotona. Olen sanonut, että eihän se ole yhtään samanlaista. Hyvin minä jaksan. Mutta nämä viime päivät ovat pistäneet miettimään, että ihanko oikeasti juttu on näin? Minä jaksan arkeani juuri tälläisenä kuin se on, lastenhoitajana sekä äitinä. Mutta jaksanko riittävän hyvin, sitä en voi näiden päivien jälkeen enää ihan suoraan vannoa.



Osittain parempi jaksamiseni johtuu varmasti siitä, että olen saanut ihan oikeasti levätä kotona kun tytöt ovat olleet hoidossa. Mutta tuntuu, että kun en touhua toisten lasten kanssa kahdeksaa tuntia päivässä, jaksan touhuta omien lapsieni kanssa enemmän. Olla täysillä läsnä sen ajan, kun olemme yhdessä. Pelata, askarrella, kasvattaa ja sylitellä enemmän mitä normaalisti työpäivän jälkeen.

Olen luvannut että jos omat lapseni jäävät jostain paitsi varhaiskasvattajan viittani takia, on aika heittää hyvästit kasvatustyölle ammattina. Olen tosissani alkanut miettiä olisinko parempi äiti, jos tekisin jotain muita lähihoitajan alaan liittyviä töitä kuin lasten parissa. Asia on nimittäin myös toisinpäin; mietin pystynkö antamaan töissä kaikkeni ja olemaan niin hyvä ja jaksava kasvattaja, kun ilman lapsiani ja äitiyttäni olisin. Olisinko parempi työntekijä jossain muussa työssä?



Minä tykkään työstäni. Minä tykkään lapsista. Mutta rakastan perhettäni sekä itseäni enemmän kuin työtäni. Jos jostain on joskus tulevaisuudessa tingittävä, se on ehdottomasti työ. Tinkimisen aika ei ole nyt, mutta haaveilen ottavani tästä mahdollisesta tarpeesta selvää äitiyslomani sekä hoitovapaan aikana. Olen haaveillut, että olisin sen kolme vuotta kotona mitä kotihoidontuki (tällä hetkellä, päättäjät ei aina päätä hyvin...) on. Kävisin tarpeen ja jaksamisen mukaan tekemässä keikkaa eri työpaikoissa, lähinnä varmasti vanhusten parissa. Katsoisin miltä sellainen työ tuntuisi vai juoksisinko syli auki vanhaan työpaikkaani lasten pariin. Koska minä jos kuka olen sellainen ihminen, etten aina tiedä mitä tahdon. Ja saatan vaihdella mielipidettäni ja tarpeitani vähän liiankin tiuhaan tahtiin. Olen kuitenkin jo tovin kärsinyt riittämöttmyyden, ehkä jopa hivenen kiinnostuksen puutteesta sekä kotona että työssäni. Sille tunteelle täytyy tehdä jotain, koska se syö energiaani tällä hetkellä aivan liikaa.

Minä haluan olla jaksava, touhuava ja läsnäoleva äiti. Haluan myös olla hyvä työntekijä, joka työskentelee satalasissa vaikka työ onkin vain työtä. En tiedä voiko pienten lasten äitinä saada tätä kaikkea, oli työ sitten mikä tahansa. Mutta siitä minun on otettava selvää ja kokeiltava. Ja tämän asian ja kriiseilyn takia äitiyslomani ei voi tulla yhtään parempaan paikkaan. Pakko nimittäin myöntää, että mietin samaa asiaa jo viime äitiyslomallani. Sitten päätin kuitenkin vielä kokeilla varhaiskasvatusta ammattina ja pääsinkin elämäni parhaimpaan työpaikkaan. Ja siitä luopuminen tulee olemaan vaikeaa, jos joskus siitä edes haluan tai joudun luopumaan.