Vauva: Painaa n. 2100 grammaa. Taitaa majailla todella alhaalla. On todella rauhallinen tapaus, liikkeiden perusteella tila kohdussa alkaa käydä hyvin ahtaaksi.
Oireet: Närästää, pissattaa ja väsyttää. Vauva painaa rakkoa todella pahasti tällä hetkellä ja kyljen kääntäminen yöllä tekee pakottavan tarpeen nousta vessaan. Turvotus on lisääntynyt paljon, sormissä sekä nilkoissa. Eräänä iltana jopa villasukat olivat jättäneet painauman nilkkoihin...
Mielihalut: Glögi, se on joulu nyt! Pyykinpesuaine, fairy, tolu. Kaikki tuoksuvat tooodella taivaalliselta.
Päällimmäiset ajatukset raskaudesta: Päässäni soi Roope Salmisen madafakin darra suurimman osan päivästä. Oikeataan vain se kohta, jossa lauletaan; mä lupaan et ei ikinä, ei ikinä enää...En oikeasti ymmärrä miten minä ikävöin tätä raskausaikaa? Toisaalta, tämä on ehdottomasti kettumaisin ja vaivasin odotukseni ja kyllä näkyy mielialassa. Tuntuu että olen niin turhautunut ja vihainen tätä raskautta kohtaan. Tai ehkä kaikkia kohtaan..Mutta hei ne on ne hormonit...
Onneksi tämä muutto tuli tähän väliin, viikot tuntuvan matelevan eteenpäin. On kiva saada jotain tekemistä ja mietittävää tämän mahan pällistelyn ja supistusten välttelyn rinnalle. Toisaalta en tiedä miten aion selvitä muutosta täysissä järjissäni, tänään pesin uunin ja sain supistuksia. Jep, että niinkin kovan rasituksen takana olivat. Mutta on ihana päästä fiilistelmään vauvan saapumista lastenhuoneen sisustuksen ja vauvanvaatteiden pesun kanssa. Tehdä jotain konkreettista tämän ainaisen kipuilun ja odottamisen sijasta!
Pari viikkoa vielä ja sitten aloitan vadelmanlehtiteen juomisen. Tehoon en ehkä ihan usko, mutta se on ollut jonkinmoinen rituaali jokaisen loppuraskauden kohdalla ja jo pelkästään siitä mausta ja hajusta tulee niin ihana fiilis, kohta vauvaa syntyy!
I feel u! Muistan viimeisillä raskausviikoilla ja jopa aiemminkin sekä tietty synnytyksessä että ei enää ikinä! :D No niin se mieli sit muuttuu kun unohtaa ne kaikki raskausvaivat..esikoinen 10kk ja oon vahvasti sitä mieltä että lapsia saa tulla lisää.
VastaaPoistaOtsikko on hyvä ja sen voi lukea kahdella eri tunteella.
VastaaPoistaSillä viimeiseen odotukseen liittyy usein ristiriitaisesti myös se toinen "ei ikinä". Haikea. Sille kannattaa myös antaa vähän tilaa.
Voin niin samaistua jälleen tähän kirjoitukseesi. Rv jotain 30(?), kolmas myös tulossa ja iha samat fiilikset, kun keho reagoi kaikin ikävin tavoin odotukseen (jota ei toisen kohdalla ollut ollenkaan). Tahdin rauhoittaminen käy etenkin mielen päälle :/ siksi on hyvä lukea että en ole ainoa, koska tämänhän pitäisi olla elämän parasta aikaa... kukakohan sen on keksinyt ?
VastaaPoistaOnneksi se on kohta ohi! Mä en myöskään tykänny raskausajasta! Minusta oli inhottavaa, kun ihmiset olivat heti taputtelemassa MUN vatsaani ja lässyttämässä. En olisi halunnut, että minuun kosketaan (paitsi tietenkin lääkärit yms.). Raskaana oleva nainen (tai nykyään myös mies) tuntuu olevan "vapaata riistaa"; EN TYKKÄÄ!
VastaaPoistaMeillä oli "helppo" vauva, mutta silti hän jäi ainoaksi.