Me too. Minun kokemukseni seksuaalisesta häirinnästä.

Somessa leviää valtava ilmiö: jos olet kokenut seksuaalista häirintää, kirjoita päivitys Me too. Jotta saadaan ihmisten tietoon miten valitettavan yleistä tämä asia on.

Tässä minun tarinani.

Kaikki alkoi oikeastaan jo yläasteella. Olin melkein ensimmäisten tyttöjen joukossa jolle kasvoi rinnat. Totta kai myös pojat sen huomasivat, eivätkä jättäneet kommenttejaan laukomatta. Jotkut ehkä ajattelivat, että pitäsi olla tyytyväinen. Isot rinnathan on se juttu mistä pojat tykkäävät. Mutta ahdistavaa, sitä se oli. En halunnut huomiota ja kommentteja osakseni, silti niitä sain. Ryhti painui kumaraan, koska tuntui että muuten rintani olivat tyrkyllä koko ajan. Vai miksi ne muuten saisivat niin paljon huomiota, ellen itse niitä tyrkyttänyt? Hauras teini-ikäisen mieli. En osannut olla ylpeä siitä, että minusta oli kasvamassa nainen. Ahdisti saada huomiota kun en sitä halunnut. Olisin mielummin kuullut olevani viisas tai positiivinen, kuin omistavani "vitun isot hinkit".

Muistan hyvin elävästi vielä yli kymmenenkin vuoden jälkeen erään tapahtuman. Olin juuri aloittanut yläasteen ja matkalla bussilla kotiin. Lähelläni bussissa istui isosiskoni luokkalainen poika. Poika huuteli jollekkin kaverilleen bussin toiseen päähän että hei, täällä on Marian pikkusisko ja sillä on tissit! Samalla käsillä elehtien minkä kokoiset ryntääni olivat.

Kun kasvoin, rintanikin kasvoivat. Tuntui kun jokaisella miehellä olisi baarissa ollut oikeus kommentoida rintavarustustani. Minulle ei aina tultu sanomaan baaritiskillä hei ja esittäytymään kohteliaasti. Sen sijaan minulle sanottiin kivat tissit, onko ne aidot ja jopa kysyttiin saako niitä koskettaa? Edes ihan vähän.  Aina ei todellakaan edes kysytty vaan parikin kertaa olen saanut löytää miehen käden tissiltäni. En muista edes miten monta kommenttia rinnoistani olen saanut. Miten julkeasti niitä on tuijotettu ja luultu minun tykkäävän siitä. Usko pois, nainen ei kiihotu jos tuijotat intensiivisesti hänen rintojaan samalla seksuaalisia eleitä tehden. Kuinka usein joku on jollain tavalla pitänyt sitä kunnianosoituksena, palkintona minulla että rintojani kehutaan ihan vaan vaikka ohi kävellessä.

En ole koskaan viihtynyt ison rintavarustukseni kanssa. En voi väittää, etteikö saamillani kommenteilla ja rutistuksilla olisi vaikutusta asiaan. Ne saivat ja saavat oloni kiusaantuneeksi ja vaivalloiseksi. Ne saivat minut tuntemaan häpeää ja epämukavuutta omaa kehoani kohtaan. Anteeksi että minulla on rinnat ja anteeksi että ne ovat niin tyrkyllä sinun mielestäsi että niitä pitää kommentoida. Onkohan kommentit ansaittu, koska itse pukeudun näin? Vaikka oikeasti ainut anteeksipyyntö pitäisi tulla kommentoijan suusta. Jos niin idiootti on että kommentit sieltä ulos päästää.

Ennen lapsia olin jo vakavasti harkinnut rintojen pienennystä, mutta kiitos laihtumisen ja imetyksen sain vihdoin pienemmät tissit. Sellaiset, jotka tuntuivat omilta ja joiden kanssa oli mukava olla. Pienemmät rinnat eivät ole poistaneet idiootteja maailmasta, mutta ovat saaneet oloni mukavammaksi. Tietämään, että kyse ei ole oikeasti siitä ettäkö isot rintani näkyisivät liikaa vaan siitä, että se ihminen on oikeasti vain idiootti. Tämän asian pitäisi olla itsestäänselvyys kaula-aukkoon tai kuppikokoon katsomatta, mutta kommentoijat ovat saaneet sen tuntumaan aivan joltain muulta. Jotenkin siltä, että kommentit olisivat oma vikani ja ne olisi vain kestettävä.

Seksuaalinen häirintä ei ole vain tekoja. Sanat voivat satuttaa ihan yhtä paljon. Kenelläkään ei ole oikeutta kommentoida toisen ulkonäköä, rintavarustusta, takapuolta tai mitään muutakaan. Se, että naisen rintavako hieman vilahtaa paidasta ei tarkoita ettäkö hän siitä asiasta kommentteja sinulta kaipaisi. Usko pois, ei todellakaan.

Mietin kauan että julkaisenko tätä postausta ollenkaan. Riittääkö minun kokemukseni ylittämään seksuaalisen häirinnän rajan? Ylittäähän se, mutta valitettavasti olen henkilökohtaisesti saanut kokea ja myös ystävieni kautta nähdä miten yleistä huutelu naisten vartaloista on. Siihen kai jollain tavalla turtuu, pitää sitä niin arkipäiväisenä että unohtaa miten ne sanat oikeasti satuttavat ja miten väärin se on vaikkei fyysisestä koskettelusta olisi edes kyse. Ja näin asia ei todellakaan saisi olla. Kukaan meistä ei saa vähätellä omia kokemuksiaan. Seksuaalinen häirintä ei ole vain tekoja, myös sanat ovat sitä.

Ongelma ei myöskään kohdistu pelkästään naisiin. Myös miehet kokevat seksuaalista häirintää. Se, että joku puristaa perseestä baaritiskillä tai tulee hinkaamaan itseään sinuun, ei ole vain naisten ongelma. Se ei ole miehille mikään kunnia-asia kun joku humalainen bubiruusu tunkeutuu pöytääsi ja alkaa hivuttamaan sormia reittä pitkin korvaasi kuiskutellen. Ei mikään kunnia-asia miehelle, vaan ihan yhtälailla seksuaalista häirintää. Sukupuoleen katsomatta.