Raskaus elämän parasta aikaa? Älä naurata.

Se ihminen joka väittää raskauden olevan elämän parasta aikaa on A) Mies tai B) Ei ole ikinä ollutkaan raskaana. Niin sen on pakko olla, onhan tämä nyt aivan takapuolesta suoraan sanottuna.

Raskauden ensimmäiset viikot saat jokaisella vessareissulla pelätä näkeväsi verta. Olet raskaana, ilman varmuutta että onko vatsassasi  edes ketään. Oksettaa, turvottaa, pierettää ja ummettaa. Ihastuttavaa.

Painokäyräsi nousee aivan uusiin lukemiin. Tulet kasvattamaan massaa yhdeksän kuukauden aikana sellaiseen tahtiin että jalkasi ja ihosi ei pysy perässä. Saat raskausarpia, suonikohjuja, turvonneet silmäluomet ja kaksoisleuan vauvan kaupan päälle. Muistinko mainita että mitkään vaatteet eivät enää istu päälläsi saatika näytä peilikuvasta kivalta.

Kenkiä on vaikea laittaa jalkaan. Kyljen kääntäminen sängyssä on hankalaa. Ähiset ja puhiset kuin mikäkin jättiläinen. Säärien ajelu tuntuu mahdottomalta, kun et ole nähnyt edes varpaitasi pariin viikkoon. 

Juo kahvia, närästää. Syö ruokaa, närästää. Juo vettä, närästää. Syö närästyslääkkeitä, närästää silti. Yhdeksän kuukautta putkeen. Ai että miten odotan seuraavaa hammaslääkärikäyntiä..

Ravaa vessassa yötä päivää. Erityisesti yöllä se on mukavaa. Käännä kylkeä, pissahätä. Nuku tunti, taas pissahätä kun joku monottaa virtsarakkoasi.

Muista ristiä jalkasi kun naurat, aivastat, yskäiset, niistät. Oikeastaan teet mitä vain aina on pieni lirahdusvaara.

Aloitat yövalvomiset jo hyvissä ajoin ennen laskettua. On niin kiva etukäteen harjoitella sitä valvomista ja unettomuutta, jota pieni vauva tuo tullessaan.

Makaa supistusten takia suurimmaksi osaksi sohvalla tai istu nojatuolissa virkkaamassa. Kaiken kruunaa se, että yliajalle menee aivan varmasti ja lujaa. Koska miksi emme nyt viimeisen kerran saisi nauttia tästä herkusta koko rahan edestä?

Kaiken tämän ihanan, tasapainoisen ja autuaan odotuksen kruuna se, että saat puskea tuntien aherruksen ja tuskan jälkeen alapäästäsi ulos keilapallon.

Ainiin ja muista, et missään nimessä ole oikeutettu valittamaan yhdestäkään raskausvaivasta koska raskaus on etuoikeus. Totta, mutta aikamoisen ärsyttävän tuskainen ja hormonitäyteinen etuoikeus sanon minä.

 

No onhan raskaus myös ihanaa, ehkä. Minäkin väitin kaipaavani ja ikävöiväni tätä aikaa ennen kolmannen lapsen odotusta. Onko aika kullannut muistot? Ehkä, tai sitten oikeasti välillä on ihan kivakin olla ja odottaa. Mutta tämä kirjoitus toimikoon minulle muistutuksena kun masukuume seuraavaksi iskee; Perseestä, sitä se enimmäkseen on. Masukuumeen iskiessä ole hyvä ja syö jotain gluteenipitoista ruokaa, jotta saat samanlaisen pötsin ja vatsavaivat mitä raskausaikana. Kyllä se kuume sillä ohi menee...

Taidanpa tulostaa tämän tekstin ja kehystää makuuhuoneemme seinälle. Ihan vain varmuuden vuoksi...Ehkä tämä tuskaisuus ja kypsyys paistaa minusta aika kauas tällä hetkellä. Vai miksi ihmeessä olen kuullut mieheni suusta viime aikoina hyvin usein lauseen; Tämä on sitten oikeasti viimeinen kerta. 

Terveisin kyllästynyt, huonosti nukkuva hormonihullu. Ja kun huomenna palaan raskausviikkokuulumisten kanssa ja kerron kuinka ihanaa tämä odotus on niin älkää ihmetelkö, minulla on oikeus siihen mielialanvaihteluun. Koska olen raskaana. Hormonit, ne pirulaiset joita on helppo syyttää siitä, että oikeasti olet vain vähän kajahtanut.