tiistai 10. lokakuuta 2017

Synttärit, jotka eivät menneet kuin strömsössä...


...Tai itseasiassa itse juhlat menivät, mutta valmisteluiden kanssa meinasi tirahtaa parit itkupotkuraivarit ja hermojen menetys. Mistä sitä sitten aloittaisin...


No ensinnäkin fiksuna äitinä olin varannut Elviran neuvolan pari päivää ennen juhlia. Toki tajusin vasta neuvolan odotusaulassa sen faktan, että ne pirun rokotteethan voivat nostaa kuumetta. Juuri kivasti kun viikonloppu pitäisi juhlia ja kestittää sukulaisia. No ei tullut kuumetta, Matilda sai pieniä näppylöitä vesirokkorokotteesta, Elvira ihottumaa rokotuskohtaan mutta muuten selvittiin kivasti. Sitten tuli perjantai, päivä jolloin piti aloittaa leipominen...

Minä en todellakaan ole mikään pullantuoksuinen äiti. En pidä leipomisesta, mutta lasten synttärikakut olen viime vuosina harjoitellut tekemään joten kuten. Ruuanlaitto on enemmänkin se minun vahvuuteni keittiössä. No kuitenkin, taas siinä oltiin sormet kulhossa kananmunakuoria nyppimässä Pikku Kakkosen pyöriessä televisiosta lapsia viihdyttämässä. Koska tietenkin ehteisin tehdä kakkupohjan valmiiksi sen tunnin aikana. Huutonaurua universumilta.



Ensimmäinen kakkupohja jäi niin pahasti kiinni vuokaan, että se meni tuhannen päreeksi. Toinen kakkupohja jäi aika pieneksi, joten piti leipoa vielä kolmas jos meinasi jotain täytteitä väliin saada. Loppui sokeri, loppui perunajauhot. Supisti ja selkää särki, tottakai Tino oli töissä. En päässyt kauppaan hakemaan lisää tarvikkeita niissä oloissa tyttöjen kanssa. Ratkaisin ongelmat sauvasekoittimella sekä palasokerilla ja vähän ohuemmalla toisella pohjalla. Neljä tuntia seisoin keittiössä, kunnes olin valmis. Kiitos ärsyttävän laulavan Elsan, tytöt pysyivät todella kiltisti ja nätisti koko tuon ajan. Tukkanuottaset tuosta olisivat vielä puuttuneetkiin.

Seuraavana päivänä huomasin että kakku oli aivan liian kostea. Rumakin siitä tuli, kakkukuvakin oli halki. Mutta ihan hyvältä se maistui! Ainakin omasta mielestäni, ja vieraat eivät ehkä tuon kyynelsupistustarinan jälkeen olisi uskaltaneet jättää syömättä vaikka se olisi ollut oikeasti täyttä kuraa.

Seuraavana päivänä leivoin sunnuntaiksi juustokakun. Joka ei tietenkään hyytynyt yhtään. Hyvää sekin oli silti, vaikka vähän löysää.



Mutta itse juhlat, ne oli ihanat. Elvira nautti seurasta, lahjoista ja huomiosta sylin täydeltä. Nyt on pienellä Elsalla taas paljon uusia Frozen juttuja, tietenkin. Uusia kivoja pelejä, kirjoja ja leluja.

Mitä tästä opimme? Kun aloitat leipomaan, varaa kolminkertainen määrä aineksia. Älä kaada liivatelehtiä melkein jäähileisen mansikkasoseen joukkoon. Se hyytyy heti ja sauvasekoittemilla sekoittaminen ei auta, se ei hyydy kunnolla enää uudelleen. Suurin opetus kuitenkin, että älä hyvä ihminen kieltäydy jos lapsesi kummitäti ehdottaa leipovansa kakun. Omista sanoistasi huolimatta, sinä et sitä ihan käden käänteessä ja siinä muiden valmisteluiden sivussa saa tehtyä. Viimeinen oivallus: Äiti ja isi, te saatte taas kerran kiitos hoitaa sitten ristiäiskakut eikö vaan? <3

4 kommenttia

  1. En kestä :'D Täähän oli kuin mun oma "Kyllä minä nyt yhdet juhlat järjestän tuosta noin vaan ja leivon sitä,tätä ja tuota.." Mies katsoo silmät suurena ja toteaa, että tässä ei taas hyvä heilu. Ja voin kertoa, että ei ole koskaan heilunutkaan :D

    VastaaPoista
  2. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.18. lokakuuta 2017 klo 12.08

    ihanaa etten ole ainuta! :D

    VastaaPoista
  3. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.18. lokakuuta 2017 klo 12.08

    hahhaa ihana kuulla etten oo ainut :D:D:D:

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.