Vauva: Työntää kohta itse päänsä ulos. Muljuaa niin alhaalla että tuntuu todella epämukavalta. Osuu välillä pahasti johonkin jalan hermoon ja meinää lähteä jalat alta tuon tuosta. Vauva painoo jo reippaasti yli kolme kiloa.
Oireet: Supistaa. Närästää. Pissattaa ja särkee. Tavalliset loppuraskauden oireet...Jaloissa on jo aika pahat turvotukset iltaisin.
Mielihalut: Kurkkupastillit, hiilihapollinen vesi ja vesi ylipäätänsä. Kova jano koko ajan.
Päällimmiset ajatukset raskaudesta: Viime yönä luulin, että vihdoin pikkuhiljaa loppu olisi lähellä. Heräsin aamulla ja alavatsalla oli outo tunne. Muutama supistus tuli päivän aikana ja ajattelin lähteä lasten kanssa uimahalliin niitä vauhdittamaan. Säännölliset, joskaan ei vielä ihan hirveän kipeät supistukset alkoivat kuuden aikaa illalla. Niitä tuli välillä todella tiheästi, vaikkei edelleenkään sattunut kovinkaan pahasti. Toivoin koko ajan niiden voimistuvan, mutta turhaan. Viiden aikaa aamuyöstä olin nukahtanut Panadolin ja kaurapussin voimin. Nukuin huonosti loppu "yön", aina kylkeä kääntäessä tuli supistus ja olo oli kurja. Aamulla jäljellä oli muutama laimea supistus ja kova särky. Turhauttavaa.
Toisaalta koitan ajatella positiivisesti vaikka nyt väsyneenä ja kipeänä se onkin vaikeaa. Nimittäin tällä tavoin minulla alkoi Elviran, esikoiseni synnytys. Pari päivää ennen synnytystä alkoivat supistukset ja sitten erään rauhallisen, oireettoman päivän jälkeen vain yksi kaksi hulahti lapsivedet yöllä sänkyyn. Toivon todella että se hetki olisi lähellä tai sitten supistukset saisi kadota jotain muuta kiusaamaan.
On muuten niin outoa, miten saman naisen eri raskaudet voivatkin olla niin erilaisia. Olen kirjoitellut raskauspäiväkirjaa blogiin jokaisesta raskaudesta ja eilen lueskelin edellisten raskauksien loppuvaiheen kirjoituksiani. Ensimmäisessä raskaudessa en juurikaan kärsinyt kivuliaista supistuksista ennen synnytystä, pari päivää ennen h hetkeä olivat yhtenä iltana kiusana. Muuten supistukset olivat lähestulkoon kivuttomia, enemmänkin selkäsärkyjä. Toisella kertaa tälläiset samanlaiset kivuliaat, epämukavat muttei tarpeeksi kipeät supparit kiusasivat enimmäkseen pari viikkoa ennen synnytystä. Nyt kolmannen kerran olen "saanut nauttia" supistuksista jo melkein 13 viikkoa. Mahtavaa! Onneksi en aio neljännelle kierrokselle lähteä, tiedä mitä siellä sitten olisi luvassa...
Taas sattuu ja supistaa. Tule ulos jo! Nyt saunaan josko nämä säryt edes vähän helpottaisi...
Loppuraskauden hehku, oiva video- &kuvamateriaali ehkäisyvalistukseen...
Toi on niin ärsyttävää kun supistukset loppuu! Mullakin supistelee yöllä/aamulla herätessä, mutta sitten ne aina laantuu :( Supistusten alkaessa oon silleen "jeejeejee, nytkö?!" mutta ei... Ehkä nää meiän tyypit joskus ulos tulee, kun keksii oikean reitin - tää mun poika tuntuu vaan yrittävän pylly edellä navasta läpi :D
VastaaPoistaHeh, meilläkin toisen lapsen synnytys alkoi juuri niin, että muutamana päivänä säännöllisesti supisteli voimistuen ja oltiin jo ihan valmiina synnyttämään. Sitten kuitenkin yksi oireeton vuorokausi välissä ja yhtäkkiä päikkäreiltä herätessä lapsivedet lorisivat pitkin parkettia.
VastaaPoistaEhkä teilläkin keskiviikkona synnytetään!
Voi että muistan tuon tunteen loppuraskaudessa kun on jo niin lopen kyllästynyt ja väsynyt kaikkiin niihin sataan eri oireeseen.. Tsemppiä!
VastaaPoistaHahaha hyvin sanottu :D täällä tosin yritetään ilmeisesti itse kaivautua ulos, välillä tuntuu että kohta se pää jo kurkkaa xD
VastaaPoistaSamaa odottleen edeleen! :D nyt on pari parempaa ja hiljasempaa päivää takana, ehkö tänään!? :D
VastaaPoistaNo älä muuta sano!! Kiitos<3
VastaaPoista